|
Post by Emma on Jun 1, 2015 17:07:14 GMT
Tänne saavat kirjoitella kaikki tallilaiset!
|
|
|
Post by Emma on Jun 15, 2015 23:17:35 GMT
Serkusten pahat suunnitelmat! 16.6.2015
Aamulla herättyäni kiskoin vaatteet päälle ja lähdin suorilta päin kohti aittaa, jossa yksinäinen Varpu oli vielä aamupörinöissä. Kiira oli jo tamman aamuruokinnat hoitanut, joten kävin vain avaamassa sille oven tarhaan. Näin yksinään asuessa sai Varpu elää enemmänkin pihattohevosen elämää. Varmistettuani, että ponilla oli kaikki ok, suuntasin päätalliin, josta Kiira juuri talutti uusinta asukasta, Nanoa, pihalle. Poniori ei ollut vielä päässyt tutustumaan tarhakaveriinsa Legolakseen, koska vuonis nautti pulleista kesäpäivistä laitumella. ”On se nätti”, sanoin ohimennen ja Kiiran silmissä loisti pilke, kun sai taluttaa nuorikon tarhaan. Astuin sisään talliin, josta kuului kärsimätön ovien paukunta hevosten halutessa mennä pihalle. Nopealla vilkaisulla Helinä oli vielä viemättä tarhaansa, kun muut hevoset saivat jäädä odottamaan aamuvirkkuja omistajiaan. Pujotin welshin päähän riimun ja napsautin narun kiinni. Poni seurasi minua löysällä narulla ulos tallista ja oman tarhansa luokse. Vapautin ponin tarhaansa ja palasin sitten talliin. Ahkera Kiira oli jo kaivanut esille kottikärryt ja puhdisti ensimmäistä karsinaa. Nopea likka, sen sanon. ”Menen ylös tekemään parit paperityöt!” huikkasin naiselle. ”Inna on Piettiössä leirillä, joten pyysi josko voisit Sepin liikuttaa..” ”Joo, totta kai, kunhan kerkiä”, Kiira huikkasi takaisin ja jatkoi hommia. ”Hyvä homma!” sanoin ja hyppelin portaat ylös vintille. Victor olikin jo tuttuun tapaansa saapunut tallille ja tyhjensi parasta aikaa kaappiaan varusteista. ”Huomenta!” tervehdin poikaa, joka näytti ensin olevan hämillään, mutta tervehti sitten minua lopulta. Avasin lukossa olevan pikkutoimistoni oven ja napsautin valot päälle. Pöytä oli sekoittunut jo muutamassa viikossa, mikä ei ihme ollut ollenkaan. Yritin raivata pöydältä tilaa, jotta pääsisin makselemaan laskuja, jotka odottivat maksajaansa. Istahdin huokaisten työtuolille odottelemaan, että Tuukan kivikautinen pöytäkone avautuisi. *** Kännykkäni pirahti vieressäni soimaan ja katsoin soittajaa. Painoin vihreää luuria ja nostin luurin korvalle. ”Eikö sinun pitäisi leireillä?” kysyin serkultani, joka naurahti toisessa päässä. ”Harjailen juuri parasta aikaa Hazelia”, Inna sanoi ja kuulin hörähdyksen. ”Eikös sinun sitten pitäisi keskittyä harjaamiseen?” ”Juu, juu, mutta hei serkku rakas! Tarvitsen apuasi heti, kun palaan täältä! Minulla on yksi juttu, jonka haluan, mutta en uskalla edes sanalla asiasta mainita Juusolle…” Inna kertoi koko asian nopeasti, johon lopulta innostuin vastaamaan myönteisesti ja totesin vaatimukseni asian suhteen. Serkku vain myhäili ja myötäili minua. ”Ehkä on parasta, ettet kerro myöskään Tuukalle… mies on kuin pahempi juoruakka!” Nauroin äänekkäästi. ”Niin totta! Mutta hei! Jatka siellä, niin minä jatkan täällä. Meetwurstiauto on juuri tulossa hakemaan Sepiä…” ”EI SEPIÄ!” Inna kiljaisi. ”Oi, anteeksi Hazel… Okei, parasta lopettaa! Nähdään lauantaina!” Puhelin tuuttasi pian ja naurahtaen siirryin koneen ääreen tutkimaan Innan loistavaa suunnitelmaa hieman tarkemmin.
|
|
|
Post by Emma on Jun 19, 2015 20:10:11 GMT
Juhannusyllätys! 19.6.2015
TuukkaSerkukset Emma ja Inna naureskelivat jotain aitan vieressä ja heillä oli selvästi pahat mielessä. Mistä tiesin? Siitä, että Inna oli aikaisin käynyt hakemassa Emman hyvinkin äänekkäästi, enkä ollut koskaan nähnyt Innaa niin aikaisin hereillä. Kävelin rauhallisesti kikattavien naisten luokse ja rykäisin äänekkäästi. ”Mitäs täällä supistaan?” kysyin toista kulmaa kohottaen. Molemmat naiset suoristautuivat ja katsoivat minua pokkaansa pidellen. ”Eeemme mitään!” Inna sanoi ja huomasin hänen repeävän nauruun aivan millä sekunnilla tahansa. Käänsin katseeni vaimooni, joka siirsi katseensa saman tien pois ja katseli taivasta. Just joo. Saisin molemmat murtumaan aivan näillä sekunneilla. ”Joten, jos ette tee mitään, niin varmaan voin kurkistaa tuonne yhteen tyhjään karsinaan?” kysyin ja naiset vilkaisivat toisiaan nopeasti. ”En usko sen olevan hyvä idea”, Emma sanoi ja puri huultaan. ”Siellä on… kamala sotku… koska… Julia…” ”Koska Julia päästi Varpun sinne ja siellä oli kauheasti jotain turhaa roinaa!” Inna yritti pelastaa serkkunsa.. Surkeasti. ”Oikeasti? Kumpi tuon on hankkinut ja miksi helkutissa?” kysyin, kun katsoin karsinaan. ”No… tuota…” Emma aloitti. ”Se on Innan ja aattelin, että Reetta voisi tuolla opetella ratsastamaan. Se on toiminut paljonkin lastenratsuna ja on kai kiltti…” ”Kai?” ”No, me emme oikeastaan koeratsastaneet sitä”, Inna sanoi epäröiden. ”Ainakin entisen omistajan mukaan se on kiltti ratsastaa!” Hieroin nenänvarttani. Luoja, mitä nuo kaksi saivat aina päähänsä… saisi nähdä, koska tallilla olisi lauma nautoja, sikoja, kaneja, marsuja, frettejä, lampaita… kai kohta aasi kyhnöttäisi pihassamme. ”Mitä Juuso sanoi?” kysyin Innalta, vaikka tiesin, ettei hän tasan ollut kertonut poikaystävälleen mitään. ”Ei hän tiedä vielä… ja sitä paitsi! Ajattele! Russien vallankumous teidän aitassa! Kunhan Julia saa Kelmin tuotua, niin aitassa on kolme russia!” hän sanoi innoissaan. ”Ja tämäkö on oikeastaan syy siihen, miksi tuo kirjavarussi seisoo aitassa?” ”Oikeastaan kyllä”, Inna sanoi ja puri huultaan. ”Mutta Sylvi on ainakin söpö!” Joo… tosi.
|
|
|
Post by Emma on Jun 25, 2015 17:36:49 GMT
Voihan ponit 25.6.2015
“Että mitä?” kysyin Kiiralta puhelin korvalla, kun kävelin Axen kanssa uraa Pitkin. ”Legolas ontuu todella pahasti, eikä laske painoa ollenkaan tolle takajalalleen”, nainen informoi minua uudelleen. Kiira oli täyttämässä hevosten juoma-astioita laitumella ja olin pyytänyt tarkistamaan hevoset samalla. ”Mutta hetki sitten laukkasi siellä”, sanoin muistellen, kun olin käynyt hakemassa torinhevostani laitumelta. ”No, nyt se ontuu! Pitäisikö soittaa Innalle?” Kiira kysyi. ”Odota, kunnes pääsen sinne. Heitän Axen karsinaan ja nappaan mönkijän. Olen siellä aivan kohta”, sanoin ja ratsastin orin tallinoville, jossa laskeuduin selästä ja heivasin hevosen karsinaansa. Riisuin siltä nopeasti varusteet ja jätin ne hujan hajan karsinan viereen. Mönkijä oli aivan Tuukan roinavaraston ovilla, josta se hurahti käyntiin äänekkäästi. Kursasin sillä mahdollisimman nopeasti orilaitumelle, jossa Kiira oli jo taluttanut Legolaksen portin lähelle. Sammutin menopelini ja pujahdin laitumelle. Legolas painoi korvat niskaansa, kun menin takajalan luokse, jota se lepuutti. Jalka oli aivan turvoksissa ja kirosin sitä. Joku oreista oli varmasti potkaissut vuonista ja jalka näytti aika pahalta. Kosketin sitä varovasti ja totesin itsekseni, että se varmasti pitäisi kuvata. Soitin paikalliselle eläinlääkärille, joka oli juuri päättämässä päiväänsä, mutta lupasi ottaa meidät vielä. Seuraavaksi soitin Tuukalle, että tulisi laitumelle trailerin kanssa ja Innalle kertoakseni hänen poninsa tilanteen. ”Piru vie!” Inna murahti puhelimessa. ”Tämäkin vielä tähän! No… tulen klinikalle, niin katsotaan miten käy ja mitä sen ponin kanssa sitten tehdään.” Lopulta Legolaksen jalasta löytyi hiusmurtuma, eikä se soveltuisi liikuttamiseen vielä hetkeen. Sovimme Innan kanssa, että ori palaisi hänelle Aittohaaraan, jossa nainen pystyisi paremmin itse huolehtimaan orista. Ajoimme orin sinne heti klinikan jälkeen ja palasimme sitten Tuukan kanssa Rinnsteiniin. Kiira oli vahtinut sen aikaa Reetaa, joka leikki taukohuoneessa barbeillaan Kiiran litkiessä kahvia. ”Ai, niin Kiira! Palkkasin uuden tallityöntekijän. Hänen nimensä on Adam. Täytyy hieman sopia teidän työvuoroja ja silleesti, mutta kerkeemme tekemään sen huomenna”, sanoin ja Kiira alkoi heti udella kuka tämä Adam oli. Kerroin ympyräpyöreistä jotain, mitä miehestä tiesin, jonka jälkeen ilmoitin Reetalle olevan iltapesun aika.
|
|
|
Post by Emma on Jun 29, 2015 20:29:58 GMT
Uusi tulokas! 29.6.2015
Viimein traileri ajoi tallin pihaan ja astuin ulos tihuttavaan vesisateeseen. Tuukka astui ulos autosta ja Reetta vapautti itsensä omatoimisesti turvavyöstään. Kävin avaamassa hänelle takaoven, joka oli turvallisesti lapsilukossa. ”Sielläkö se on?” kysyin innoissani, kun Tuukka meni laskemaan takaramppia. ”Eikun tulin takaisin tyhjällä boksilla”, Tuukka vinoili minulle ja näytin hänelle kieltä. Pujahdin sivuovesta sisään traileriin ja katsoin kimoa puoliveristä, joka mussutteli laiskasti heinäverkosta heiniä. Se nosti hieman päätään, kun silitin sen päätä. ”Muistatkos vielä minut?” kysyin. Legolaksen lähdettyä, olin kokenut, että orin paikka tulisi mahdollisimman pian paikata uudella hevosella. Netin ihmeellisestä maailmasta ja Alegren hevostarjontaa tarkkailtuani, olin löytänyt tämän kenttähevosen, NK's Tribute to Jacksonin. Oria ei ollut vielä iällä pilattu, mutta ei sillä kauheasti ollut vielä kisoissakaan mitään tehty. Se sopisi siis hyvin meille oppimaan. Inna jälleen seuranani olin lähtenyt kokeilemaan oria ja molemmat olivat selässä käyneet. Ei kestänyt kauaakaan, kun meille selvisi kuinka lössykkä koko ori oli! Se oli aivan liian helppo käsitellä, että Innan kanssa odotimme sen muuttuvan valtavaksi piruksi, jos sen ostaisin. Ei siinä kyllä kauaa nokka tuhissut, kun päätin tarjota hylätylle lapselle kodin. Tuukka oli tänään kiltisti kipaissut orin hakemaan. Irrotin orin narusta ja Tuukan hihkaistua takapuomin olevan irti, työnsin orin ulos trailerista. Jakki lempinimen saanut hevonen, päästi ilmoille sellaisen tervehdyshuudahduksen, että ei rajaa. Naurahdin Jakille ja talutin sen suorilta talliin, jossa se pääsi majoittumaan Legolaksen vanhaan karsinaan. Toivottavasti Nano hyväksyisi uuden tarhakaverinsa. Reetta halusi välttämättä auttaa Jakin hoitamisessa, joten annoin lapsen irrottaa matkustussuojat. Tänään Jakki saisi oleilla mukavassa tallissa, koska kellokin näytti jo ties mitä. Ketään ei enää edes ollut paikalla Adamia lukuun ottamatta, joka puursi iltavuorossa – olin miehen passittanut korjaamaan laitumella olevaa rikkinäistä aitaa. Veimme Jakin varusteet varustehuoneeseen ja kävin heittämässä orille vielä siivullisen heinää. ”No, niin nuori neiti”, sanoin Reetalle. ”Olisi aika mennä iltapesulle ja sitten rauhoittumaan.” ”Eiiikä”, Reetta nurisi Jakin karsinan ovessa roikkuen, vaikka ei edes nähnyt lyhyytensä takia sisään. ”Hop, hop!” hoputin ja sain viimein muksun seuraamaan.
|
|
Malia
New Member
Posts: 56
|
Post by Malia on Jul 14, 2015 16:28:36 GMT
Jaa että varsa Rinnsteinissä14.07.2015 Hipsin talliin aikaisin aamulla ja näin Riian karsinasta vain hiilenmustan pienen otuksen. Kävelin tamman karsinan luokse ja avasin oven. Riia vain hörisi kun katsoin varsaa ihmeissäni. Rapsutin molempia, Riia oli yllättävän rauhallinen. Mila ja Inna tuli hihittäen ovesta sisälle. "Inna, täällä olis ny oris varsa!" sanoin innoissani. Tytöt kävelivät nopeasti karsinan luokse ja pian he olivat jo taputtelemassa varsaa. "Voi kuinka ihana!" Mila sai sanottua. Naurahdin. Toistaiseksi nimetön orivarsa riehui kovasti karsinassaan. Talutin Riian pihalle ja orivarsa juoksi minkä ehti. Pian molemmat oli ulkona. Pari tammaa tuli katsomaan ilmeellä "mikä tuo on?". Parin tunnin riehumisen jälkeen ori makoili maassa katsoen välillä ympärilleen. Toivottavasti orista tulee yhtä ihana kuin emästään!
|
|
|
Post by Emma on Sept 19, 2015 15:12:43 GMT
Lauantai 19.9. Tänään oli Rinnsteinissä jälleen kilpailupäivä, mutta tällä kertaa ne olivat avoinna vain tallilaisille. Vain murto-osa oli osallistunut, mutta sai sitä olla tyytyväinen siihen, että edes jotkut uskalsivat. Olin herännyt jo kuuden aikaan pistämään maneesia kuntoon – ulkona satoi vettä, eikä kenttä siksi olisi erityisen mukavan ratsastukseen tänään. Huomiseksi oli onneksi luvattu jo hieman aurinkoisempaa säätä, joten hyvällä tuurilla koululuokat voitaisiin tehdä kentällä. Maneesissa kaivoin takataskustani ratapiirroksen, jonka olin suunnitellut hyvin perusteellisesti eilen illalla viidessä minuutissa. Aloin raahata tolppia suunniteltuihin kohtiin ja laskeskelemaan hieman välimatkoja. ”Huomenta!” Adamin ääni kuului maneesin ovilta ja käännyin tallityöntekijää kohti. ”Huomenta!” vastasin. ”En ole vielä kerinnyt talliin asti, joten voit aloitella aamuruokinnalla normaalisti.” ”Juu, selvä”, Adam sanoi. ”Esterataako väsäilet?” Nyökkäsin. ”Teidänkin olisi Cosmon kanssa pitänyt tulla!” ”Niin, no… ehkä ensi kerralla”, Adam sanoi ja ilmoitti sitten lähtevänsä tekemään ruokia nälkäisille kauraturville. ”Kiira tulee muuten tänään kanssa poikkeuksellisesti”, huikkasin miehen perään. ”Sopikaa työt keskenänne!” Olin myös hätyyttänyt serkkuni Innan auttamaan kisapaikkojen laittamisessa kuntoon. Olin kyllä sanonut, että hän voisi olla täällä jo kahdeksalta, mutta vasta yhdeksän jälkeen kuulin auton pysäyttävän parkkipaikalle. Jätin esteradan rakentamisen kesken ja menin serkkuani vastaan. ”Anteeksi, kamalasti, että ollaan myöhässä”, Inna sanoi ja nousi Audinsa kyydistä. Myös hänen poikaystävänsä Juuso oli tullut mukaan. ”Passitin Juusonkin mukaan, kun mies oli muutenkin tulossa katselemaan kisoja”, Inna selitti ja meni sitten trailerin luokse, joka könötti auton perässä. ”Hazelilla ei oikein tahtonut tänään olla intoa nousta traileriin tai ylipäätänsä lähteä näin aikaisin liikkeelle, varsinkaan kun jäi ilman aamuruokaa.” Naurahdin. ”Okei.” Autoimme Innaa ottamaan hevosensa pihalle trailerista. Hazelin harja oli jo letitetty kisoja varten ja se hirnahti astuessaan alas ramppia pitkin. ”Heivaan Sylvin jo aitan tarhaan ja Hazelin siihen”, Inna sanoi. ”Keksi Juusolle sillä aikaa tekemistä!” ”Orjuutta”, Juuso mutisi ja kääntyi sitten minua kohti kysyvästi. ”Kentälle saisi koota pari verkkaestettä”, ilmoitin miehelle. ”Laita korkeudeksi aluksi 50cm, pari pystyä ja okseria. Täytyy katsoa vielä miten radalla katsomme noi korkeudet. Julia joutuu muuten heti peräkkäin tekemään omat ratansa Varpulla ja Kelmillä…” ”Selvä pyy”, Juuso sanoi ja lähti hakemaan estetolppia. Päätin käydä piipahtamassa katsomassa mikä tallissa oli meininki. Kiira ja Adam olivat jo kovassa touhussa karsinoiden siivouksen suhteen. ”Kiira huolehtii tänään siitä, että ihmiset tulevat oikeassa järjestyksessä radalle ja Adam on nostelemassa puomeja. Saat tuosta Juusosta siihen kaverin varmaankin… öö, mitäs sitten? Laitan yläkertaan lippaan maksuja varten ja siihen viereen paperin, johon kuitataan maksaneensa. Muistuttakaa siitä tallilaisia! Ja jos näette Tuukkaa ja Reettaa, niin käskee maneesiin!” Sain myöntävät vastaukset, jonka jälkeen menin katsomaan oliko Juuso jo saanut verkkaesteet kuntoon. Hyvällä mallilla se ainakin näytti olevan. Näin Innan parasta aikaa kävelevän aitalta, joten huutelin hänet vielä maneesiin kanssani. ”Kuinka kauan olet oikein tätä rataa väsännyt?” hän kysyi ja mulkaisin häntä. ”Heräsin kuudelta..” sanoin. ”Yllättävän kauan tässä menee yksinään!” ”Tehdään vesieste!” Inna innostui, mutta toppuuttelin serkkuani. ”Sinä tippuisit sinne ensimmäisenä, kun hevosesi ei suostuisi sitä ylittämään…” ”Se on kyllä totta..” Yllättävän pian olimme saaneet koko radan pystyyn ja laskeskelleet askelten määrät esteiden välillä sopiviksi. Sen jälkeen kävimme syömässä jotain pientä ja jatkoimme sitten puuhastelua muualla. Olin kertonut, että aloittaisimme kahdelta ensimmäisen verkan, joten porukkaa alkoi kahdentoista maissa valua tallille. Inna ja Julia siirtyivät aitalle valmistelemaan hevosiaan, kun muut viisi mukaan uskaltanutta tallilaista laittoivat päätallissa hevosiaan kuntoon. ”Tarvitseeko joku apua?” huutelin käytävällä sillä seurauksella, että pian toimin varustejuhtana jokaiselle. Sen ansiosta Beatrice sai nauraa minulle, kun yritin tarjota hänelle Ellin penkkiä. No, oli se ainakin sopivaa kokoa! Pian kuitenkin koko poppoo alkoi saada hevosiaan kuntoon, ja Julia ja Innakin ilmestyivät talliin kuuntelemaan ohjeistusta. ”Okei, Julia ratsastaa pienimmät luokat, joten hän pääsee ensimmäisenä radalle. Mutta jotta ei tarvitse heti perään tehdä toista, niin tehdään sillain, että menet ensin Varpulla 50 cm ja sitten otetaan nämä 80 cm korkeat, joiden jälkeen menet Kelmillä vielä 60 cm. Ok?” ”On”, Julia vastasi. ”Ratsastusjärjestys on tänään siis Julia ja Varpu, Beatrice ja Perri, Inna ja Hazel, Mila ja Dean, Julia ja Kelmi, Inna ja Nallu, Maddian ja Riia, Rasmus ja Weebenger, Victor ja Elli”, kerroin lukien paperilapustani. ”Julia, Mila ja Inna ensin verkkaan, sitten siitä yksitellen aina, kun yksi on lähtenyt.” Menin hoitamaan vielä viimeisiä asioita sillä aikaa, kun ensimmäiset kolme lähtivät verkkaamaan hevosiaan kentälle. Meille oli saapunut vieraileva tuomari, jolle näytin hänen paikkansa ja siirryin itse kuuluttelemaan. Julia starttasi ensimmäisenä ja siitä se kunnon kilpailu lähtikin käyntiin tallilaisten kesken. Kaikki sujui hyvin, kukaan ei tippunut tai vahingoittunut. Puomeja kolahteli alas, mutta mitään suurempia ei tapahtunut. Pidin itse kirjaa kisaajien virhepisteistä ja ajoista, jotka kaikkien suorituksien jälkeen laitoin järjestykseen. Juoksutin Kiiraa hakemaan buffetista palkinnot ja pyysin sitten maneesiin palkintojen jakoon Innan, Victorin ja Maddianin. Victor oli vienyt voiton vain parin sekunnin erolla Innaan, joka hymyili kuin naantalinaurinko ensimmäisestä sijoitukseen Hazelin kanssa esteillä. Maddiankin oli ratsastanut hyvin ja Riia ihmeiden kaupalla ollut kuin viilipytty – ainakin ulkoapäin katsottuna. Kunniakierroksen jälkeen ratsastajat menivät hoitamaan hevosiaan pois. Tarjosin tallilaisille vielä pullakahvit vintillä hyvästä ensimmäisestä päivästä ja lupailin hieman kakkua huomenna kisojen jälkeen. Victor naureskeli possuhuopaansa, jonka oli voittanut ja Inna vannotti minua tilaamaan hänellekin samanlaisen. Kahvittelun ja jutustelun jälkeen, passitin pari tylsistynyttä ihmistä auttamaan radan purussa, jotta pääsisin itse ajoissa nukkumaan ja huomenna heräämään jälleen aikaisin. Huomenna kilpaillaan sitten kouluratsastuksen parissa!
|
|
|
Post by Emma on Jan 8, 2016 20:57:29 GMT
Merida varsoi tänään aamutuimaan kauniin ja mustan tammavarsan. Saa nähdä kimoutuuko tämä ihanuus iän myötä! Tamma sai lempinimekseen Kettu, mutta vielä ei tammalle ole keskitty virallista nimeä. Ehkä sinulla on jotain ehdotettavaa? Availen topan sitä varten ilmoitustaululle, jos joku halukas on nimiehdotuksia antamaan
|
|
|
Post by Emma on May 24, 2016 22:43:42 GMT
Jätin Tuukan nukkumaan ja hoitamaan Reetan aamutoimet, kun itse lähdin pieruverkkareissani tallille. Kello oli vasta puoli seitsemän, mutta näin jo Adamin tallustavan talliin. Huikkasin kaukaa miehelle aamutervehdyksen, johon työntekijäni heilautti vain kättään nopeasti. Haukotellen seurasin miestä talliin, jossa tervehdykseksi sainkin useita vaativia kavioiden kopautteluita karsinoiden oviin. Napsautin talliin valot päälle, mitä Adam ei tuttuun tapaansa ollut viitsinyt tehdä. Vintiltä paistoi kyllä valot. Hyppelehdin portaat vintille ja kävin laittamassa saman tien kahvinkeittimen porisemaan. Adam riisui takkiaan ja ilmoitti sitten menevänsä laittamaan hevosten ruoat valmiiksi.
Mies kolisteli kuuluvasti rehuvarastossamme, kun kittasin kurkustani kupillisen kuumaa kahvia. Kahvi alkoi herättää minua, joten päätin olla aktiivinen ja mennä auttamaan Adamia. Valmistelin itse aitan asukkaiden muonat ohjeiden mukaan ja lähdin yhden kottikärryn kanssa aitalle. Aittaan oli pian tulossa Emilyn marwarin lisäksi uusi asukas, jonka takia olin siirtänyt Nekun talliin. Pianhan kaikki tallinhevoset lähtisivät läskistymään laitumille, joten se ei sinänsä haitannut. Avasin ensitöikseni aitan asukkaiden oven ylimmät luukut ja saman tien sieltä kurkisti vielä toistaiseksi kolme turpaa. Loki ei yltänyt ihan työntämään päätään ulos Riemun ja Kepen tavoin, mutta yritys oli kuitenkin hyvä.
Heitin hepoille ensin kasan heinää ja jaoin sitten kaurat sun muut mössöt jokaiselle. Ruokinnan jälkeen päästin aitan porukan pihalle ja menin auttamaan Adamia hevosten tarhauksessa. Porukka saatiin hyvin tarhoihin viettämään loppukevään lämmintä päivää. Ketun vein pihalle viimeisenä. Minun pienestä ja arasta varsasta oli hiljalleen kasvanut jo melkein kolmevuotias kaunokainen. Kettu oli vieläkin arka ja hieman jännittyneenä odotin mitä tuleva ratsukoulutus toisi tullessaan. Siitä ei varmasti tulisi helppoa. Päästin varsan Heran kanssa tarhaan ja suuntasin sitten talliin tekemään pieniä järjestelyjä toimistooni.
Inna oli melkein pakottamalla pakottanut järjestämään jotain tallin synttäreiden kunniaksi. Olin siis tehnyt suunnitelman, jossa olin päättänyt stressata itseäni oikein kunnolla viiden kokonaisen päivän ajan. Onneksi viimeinen päivä ei ollut stressaava ja vaan todella mukavaa ajanviettoa talliporukan kanssa. Tein hyvinkin pitkän tehtävälistan, jonka päätin jakaa tasapuolisesti minun, Kiiran, Adamin ja Innan välillä. Innalle antaisin kostoksi kaikesta kaikista ärsyttävimmät tehtävät. ”Äää, kaipaan lisää kahvia”, mutisin, kun venyttelin toimistotuolissani. Ei auttanut kuin pistää kahvi jälleen tippumaan.
Kolmen pannullisen jälkeen olin saanut alkusuunnitelmat valmiiksi ja hienoisesti jo ihmettelyt miksei kukaan ollut tullut keskeyttämään koko aikana. Olin kyllä kuullut naurua ja puhetta toimiston oven takaa jossain vaiheessa. Päätin lopulta lähteä katsomaan kuka hevonen tänään kaipaisi liikuttamista. Hieno listani sijaitsi vihkon vieressä, johon olin käskenyt Adamin ja Kiiran aina merkkaamaan mitä hevosen kanssa teki ja kuinka kauan. Minulle ei tullut kovin yllätyksenä, että sään lämmetessä molemmat olivat jättäneet kovimmat treenit vähemmälle ja siirtyneet lähinnä maastoista nauttimaan. Minun harteille jäi siis hevosten raskaampi treenaus. Tänään vuorossa oli Jakki.
Kävin ensin kokoamassa kentälle muutaman korkean esteen, jonka jälkeen hain kimon orin sisälle talliin. Harjasin sen nopeasti ja heitin sen selkään estepenkin. Vaihdettuani vielä ratsastuskamppeet ylle, talutin Jakin kentälle. ”Ai, moi!” tervehdin Victoria, joka oli ilmestynyt tällä välin kentälle. ”Moi. Olitko tulossa treenaan tähän? Mietinkin mistä nää esteet yllättäen ilmestyi…” ”Joo, oon tulossa”, vastasin ennen kuin kampesin itseni Jakin selkään. Ori lähti rauhallisesti uraa pitkin. ”Me voidaan kyllä siirtyä vaikka ruohokentälle…” Victor sanoi. ”Ei tarvi. Luulisi nyt kahden mahtuvan samalle kentälle”, naurahdin.
Alkuverryttelyn jälkeen hyppäsin Jakilla ensin noin 90 cm korkuisia esteitä ratana, jonka jälkeen laskeuduin alas nostamaan niiden korkeutta metrikymmeneen. Jakki oli pirteä ja loikki esteet semmoisella energialla, jota en ollut orilla koskaan nähnyt. Vielä loppuun nostin kahden esteen korkeutta 150 cm korkeuteen ja hyppäsin niitä pariin kertaan. Jakki ponnisti toiselle turhan kaukaa kerran, jonka takia sen takajalat pudottivat puomin. Se ei meidän menoa haitannut ja lopulta siirtyessä loppuravin olimme molemmat aivan hikisiä. Taputin oria kaulalle.
”Hoi, Emma!” kuulin oman nimeni ja näin Innan roikkumassa kentän aidalla. ”Lähdetkö köpöttelemään maastoon?” ”Jos haet hepan sisälle”, huikkasin takaisin. ”Minulla menee vielä hetki…” ”Joo, haen kyllä! Kenet?” ”Merida tai Nekku”, vastasin naiselle, joka nyökkäsi ja lähti tarhoille. Loppukäyntien jälkeen vein Jakin sisälle ja riisuin siltä varusteet. Orin suihkun jälkeen vein sen takaisin tarhaan ja palasin sitten talliin. Inna oli hakenut Nekun ja Tessan sisälle, ja harjaili nyt Tessaa. Harjasin itse Nekun ja Innan kanssa päätimme molempien lähtevän ilman satulaa. Innalla oli vaikeuksia jopa jakkaralta nousta 180 cm korkean puoliverisensä selkään, mutta lopulta killui kimon sään kohdalla.
Ratsastimme maastossa rennosti vieretysten ja vaihdoimme kuulumisia samaan aikaan. En tosin tiedä mitä uutta sain kuulla, koska näimme käytännössä joka päivä. Oli kuitenkin kivaa päästä revittelemään ilman satulaa pellolle ja nauttimaan tulevasta kesästä. Hyvää kesän alkua kaikille!
|
|
|
Post by Emma on Jun 8, 2016 9:13:04 GMT
Kisukisu! Rinnsteinin olikin jo aika saada hiiriä pyydystävä kissa talliin! Ostin jo aikaisemmin Orange Woodista pentueen viimeisen vapaan kissan ja nyt viimein kisuli saatiin talliin asumaan. Nimeltään tämä kisuli on Orange Clownface ja kutsumanimi toivottavasti muotoutuu ajan saatossa! Kissa asustelee täysin tallissa ja aina välillä myös talossa. Sille on oma kiipeilypuu koottu vintille. Kisuli haluaa varmasti paljon rapsutuksia ja erilaisia hassuja lempinimiä.
|
|
|
Post by Emma on Jun 22, 2016 16:25:36 GMT
Miesten murheet!
”Nyt saa riittää tuo hemmetin sähköaidat!” Tuukka tuli mesoten sisälle ja kohotin hölmistyneen katseeni mieheeni. ”Huh?” Tuukka heitti likaiset työhanskansa ruokapöydälle, jossa söin rauhassa makaronilaatikkoa. Reetta leikki olohuoneessa nukeillaan ja siirsi uteliaan katseensa meihin. ”Olen näin lähellä, etten mene repimään niitä kaikkia alas ja tekemään lauta-aidat!” Tuukka sanoi, ja näytti etusormella ja peukalolla kuinka lähellä aitojen repiminen oli. ”Mikä niitä muka nyt vaivaa? Hyvin ne siellä on mennyt jo vuoden”, mutisin ja kauhaisin haarukallisen laatikkoa suuhuni. ”Täytyyhän niitä kunnostaa, mutta eihän se ole iso asia…” ”Deanin tarhan tolpat ovat aina vinossa.. en tiedä yhtäkään päivää, jolloin en olisi niitä suoristanut! Puhumattakaan Kertun! Se tamma irvistelee aina Linnean hevosille ja hajottaa koko aitauksen!” Pyöräytin silmiäni Tuukan ylitse vuotavalle asialle, joka ei oikeastaan edes pitänyt paikkaansa. Dean kyllä välillä pisti aitansa tolpat vinoon, mutta ei nyt ihan joka päivä. Kerttukin oli nyt laitumella, jossa ei voisi äristä kuin laidunkavereilleen – hepparuumita tai haavereita ei onneksi vielä edes ollut. Kaikkea kunniaa tarhojensa hajottamista ei kaksikolle voinut sitten ollenkaan langettaa.. Myös Axe oli hajottanut pari kertaa heiveröiset tolpat ja sen takia myös loukannut koipensa! ”Pitäisikö sitten rakentaa lauta-aidat?” kysyin. ”Siinä on aika kova urakka ja maksaakin jotain…” ”Ainakin ne ovat kestävämpiä”, Tuukka sanoi ja nappasi hanskat. ”Ilmoita mitat, niin tilaan puutavaraa!” Sen sanottuaan, Tuukka lähti takaisin ulos ja katsoin hieman huvittuneena mieheni perään. Että semmoinen päivä tänään… Ilmeisesti meille oli tulossa tarharemonttia! Samalla voisi rakentaa kävelytyskoneen ruohokentän viereen ja sinne voisi suurempi lantalakin mahtua.
|
|
|
Post by Emma on Apr 23, 2017 19:00:16 GMT
24.4.2017 Katselin Inna-serkkuni menoa kentän laidalla, kun nainen ratsasti omaa kasvattiaan eli Sasnakia. Punarautias tamma toimi aivan eri tavalla kuin minun käsissäni, vaikka halukkaat kynteni olinkin nuorikkoon iskenyt. Sasnak oli alkuikänsä viettänyt varsaseurassa, jossa se oli koulutettu samalla myös ratsun uralle. Inna oli ollut koko ajan varsansa omistajana, kunnes oli ilmoittanut hieman haikeasti joutuvansa laittamaan kauniin puoliverisen myyntiin. Minä olinkin heti ilmoittanut voivani ottaa tamman koekäyttöön, vaikka se selvästi näytti taitojaan paljon enemmän koulupuolella. ”Kyllä tästä vielä saadaan vaativan tason hevonen”, Inna sanoi hymyillen, kun pysäytti Sasnakin aidan viereen. Tamma pureskeli kuolaimia suussaan kaulakaarella. ”Joo, se näytti hyvältä”, sanoin oman mielipiteeni. ”Ollaan keskitytty nyt paljon tasapainoiseen menoon.” ”Sen huomaa ja Sassa vaatii tasapainoista menoa”, Inna sanoi ja taputti rautiasta kaulalle. ”Väännän vielä parit laukat.” Nyökkäsin ja jäin yhä aidalle roikkumaan. Inna nosti Sasnakilla laukan ympyrällä ensin vasempaan kierrokseen. Sasnak nosti laukan pienen pukin kautta ja paahtoi eteenpäin ensin nuoren hevosen innolla. Serkkuni kuitenkin oli tottunut nuorten hevosten – sekä kouluhevosten – ratsastaja, joten hän sai helpon näköisesti Sasnakin tekemään hyvää pyörivää laukkaa. Oli kyllä hienoa, että serkkutyttö kerkesi tulla myös tänne ratsastamaan, kun hänellä kuitenkin oli neljä omaa treenattavaa. Inna vapautti Sasnakille ohjat ja taputti sitä kaulalle, kun laukkatreenaus oli ohi ja loppuravit ravattu. Kiipesin aidan ylitse kentän puolelle ja kävelin kaksikon luokse, kun Inna laskeutui alas selästä. Kävelin kaksikon kanssa jutellen kenttää ympäri loppukäyntien merkeissä. ”Hienoa, että päätit taas avata ovet yksityisillekin”, Inna sanoi. ”Joo, se on ihan kiva rahantuoja”, naurahdin. ”Toivottavasti paikka on pian taas yhtä täynnä elämää kuin vuosi sitten.” ”Varmasti on”, Inna sanoi. Toivoin niin todella paljon!
|
|