Työntekijöiden tallipäiväkirja

[Emma]

Tänne työntekijät kirjoittavat kuukautiset raporttinsa.

Päiväjärjestys/Työvuorot - Työntekijät info

[Elisa]

Ensimmäinen työpäivä - 19.10.2015

Puhalsin tupakansavua ulos keuhkoistani parkkipaikalla, konevaraston takana, samalla tumpaten tupakan maahan. Mulla ei ollut oikeasti mitään hajua, että saiko Rinnsteinissä edes polttaa missään, mutta en kehdannut kyllä edes kysyä. Kello oli varttia vaille seitsemän lähtiessäni kohti tallipihaa ja tallia. Ensimmäinen työpäivä olisi aivan varmasti kamala, se oli aina ollut. Ei sillä, tykkäsin työstäni hevosten parissa. Rinnstein muutenkin tuntui todella kivalta paikalta: suht pieni talli - joka muuten oli maalattu keltaiseksi, en suoraan sanottuna pitänyt siitä väristä -, hiekka- ja ruohokenttä sekä iso maneesi. Avasin varovasti tallin oven ja kuulin hevosten hörisevän. Ensimmäisenä vastassa olikin hieman massiivisempi raudikko, jonka karsinan ovessa näytti lukevan Mytty. Pian sulkemani ovi kuitenkin aukesi uudelleen ja talliin pyyhälsi nuori brunette.
- Ai hei! Sä ootkin varmaan Elisa? nainen kysyi ojentaen kätensä. Ojensin omani miettien samalla mitä sanoisin. Lopulta suustani kuului vaimea "joo" ja nainen jatkoi puhumistaan.
- Olen Emma, tallin omistaja. Mä voin auttaa sua näin ekan päivän aamuna niin pääset vähän jutun juoneen kiinni. Kymmeneltä sun kaveriks tuleekin sitten Kiira, brunette sanoi hymyillen iloisesti. Yritin itsekin hymyillä, mutta hymyni näytti varmaan enemmän irvistykseltä. Emma alkoi puhumaan mitä tehtäviini kuului näin aamulla: ruokinta, tarhaus, karsinoiden siivousta ja päiväheinien jako. Aloitimme ruokinnalla, jolloin Emma esitteli talliakin nopeasti, jonkun tummanruunikon puoliveriorin ja kimon kylmäveritamman päädystä. Itse annoin rehut tämän tammanpuoleiselle puolelle yrittäen samalla painaa mieleeni hevosten nimiä. Pommi, Dean, Ruutu, Elli, Monni, Perri, Nomppa... Viimeisenä rivissä olikin Mytty, joka innokkaasti nuuhki käsiäni yrittäen saada kovasti huomiota. Viimeisinä vuorossa näytti olevan Rico ja Pate.
- Noh, mitäs teen tässä nyt sen aikaa ennen kuin vien hevosia ulos? kysyin varovasti suljettuani tiikerinkirjavan orin oven. Sain vastaukseksi naurahduksen.
- Meillä on neljä hevosta vielä ruokkimatta. Täällä on vielä aitta, jossa nämä hevoset asuvat, Emma sanoi hymyillen ja pyysi minua seuraamaan perässään.

Kun myös aitan hevoset oli ruokittu, kello oli jo niin paljon, että oli aika alkaa viemään jo syöneitä hevosia ulos. Emma oli piirtänyt mulle varmuuden vuoksi kartan tallipihasta ja listannut mitkä hevoset menevät mihinkin. Niinpä aloitin tarhasta neljä, johon tuli kaunis päistärikkö ori. Rico kävelikin nätisti tarhaan, joten saatoin huokaista helpotuksesta. Emma sanoi ottavansa Weebengerin kaiken varalta, joten itse otin sitten jo "tutuksi" tulleen Mytyn. Ori tuntui kamalan kokoiselta jättiläiseltä, mutta toisaalta olin itsekin todella pienikokoinen. Pian kaikki hevoset olivatkin jo ulkona ja sainkin alkaa siivoamaan karsinoita. Pidempi tauko tallihommista näkyikin heti, en nimittäin ollut ollut tallihommia tehnyt sitten opiskeluaikojeni ja sen huomasi heti ensimmäisen karsinan jälkeen. Aloittaessani siivoamaan kuudetta karsinaa, kuulin kottareiden kolinaa ovelta. Kurkkasin ulos Artun karsinasta, ja huomasin tytön, jonka hiukset olivat aivan sen näköiset, että ne olisi värjätty porkkanalla.
- Moi! Mä oon Kiira, tyttö sanoi ja aloitti putsaamaan Pommin karsinaa.
- Moi? Mä oon Elisa. Siis se uus tallityöntekijä, sanoin nopeasti jatkaen siivoamista. Kiira yritti kovasti keskustella kanssani, mutta ilmeisesti luovutti huomatessaan, ettei musta saa juttukaveria. Parin karsinan jälkeen ilmoitin meneväni tauolle.
- Joo mee vaan, mä jatkan täällä! Kiira sanoi pirteänä. Kiipesin rappuset ylös ja istahdin sohvalle. Lounastauko oli todellakin hyvä juttu, sillä karsinoita siivotessa oli kerennyt tulla jo nälkäkin.

Kun kaikki karsinat oli siivottu ilmoitin Kiiralle lähteväni ratsastamaan. Kiira sanoi tulevansa myös, olihan hänellä Meridan ratsastus. Kaivoin taskustani piirroksen tarhoista ja aloin suunnistamaan kohti Jakkia ja tarhaa kahdeksan. Ori olikin jo vastassa portilla nähdessään minun tulevan tarhan suuntaan. Pian kimo olikin jo karsinassaan ja hoidin sitä kuntoon. Ei kulunut kuin puoli tuntia ja olinkin jo kentällä nousemassa ratsaille. Alkukäyntien jälkeen aloin ravailemaan. Jo alkuun huomasin orin olevan jäykkä, joten taivuttelin sitä huolellisesti. Laukassa jatkoin samalla linjalla. Mitään kummallista en alkanut ensimmäisellä kerralla, kunhan tutkailin miten hevonen toimii. Seuraavalla kerralla tekisinkin sitten jo enemmän.

Päiväheinien jako sujui nopeasti, sillä Kiira hoiti itse kentän takana olevat tarhat sekä aitan ja jatkoi sitten kohti tallia mua vastaan. Olin huomannut myös iltavuoroon tulijat, kaksi poikaa. Nimiä nyt en tietenkään tiennyt, mutta tummatukkainen oli omaan silmääni ihan söpö kaveri. Ei sillä, seurustelu työkaverin kanssa ei todellakaan innostanut..
- Hei mun vuoro taitaakin loppua nyt. Nähään joskus sit taas, sanoin heilauttaen Kiiralle nopeasti kättäni. Kaivoin takkini taskusta tupakan ja sytkärin sytyttäen sen matkalla parkkipaikalle. Nojasin konehallin seinään miettien kulunutta päivää. Mitähän tästäkin tulee, en ollut työkavereilleni tai pomollenikaan puhunut juuri lainkaan...

[Misak]

Työvuoro su 01.11.2015 w/ Kiira

Uhhuh.
Vetäisen kypärän päästäni ja jään katsomaan Rinnsteinin tallirakennusta mopoon nojaten. On tämä vaan upea paikka… Ja on aika onni, että mut suostuttiin ottamaan tänne. Heh. Jätän kypärän roikkumaan ohjaustankoon ja lähden kävelemään tallia kohti.
Niin aivan, mulla on tänään työvuoro jonkun Kiiran kanssa. Tässä viimeaikoina on tullut tutustuttua niin moneen uuteen ihmiseen, ja nyt tänne tultuani saan hieroa tuttavuutta vielä suuremman ihmisjoukon kanssa. Jännä kuinka nopeasti elämä voi muuttua. Ensin kyhjötät sohvalla forever alone ja tuijotat jotain Supernaturalia samalla kun vedät hampurilaista, ja seuraavana päivänä oletkin töissä. Ei mun elämä kyllä ennen tätäkään kovin vapaata ollut, näin kun ajattelee. Ja nyt kun sain Ivyn kotiin… Kiirettä pitää. Mutta nautin tästä. Tälläistä olen tainnut aina haluta, En jaksa odottaa, että saan opiskelut loppuun ja pääsen töihin, ja voin ostaa ihan oman talon ja viedä hevoset sinne.
Talliin päästyäni kiertelen siellä, tutustuen paikkoihin. Hetken päästä törmään (en kirjaimellisesti) oranssihiuksiseen naiseen. Tajuan oitis hänen olevan Kiira. “Hei, sä oot mun työpari tänään?” kohotan kulmiani ja tarkastelen häntä. En osaa silmämääräisesti arvioida ikää ollenkaan, mutta olen varma, että hän on minua vanhempi.
“Juu, Kiira oon. Ja sä oot Misak? No, kiva tavata.” Kiira virnistää. Nyökkään ja tartun naisen käteen, ravistaen tuttavallisesti. Sen jälkeen Kiira neuvoo nopeasti, mistä löydän kottikärryt sun muut, ja alan heti hommiin.

Karsinat ovat nopeasti valmiit. Vilkaisen Kiiraa ja pyyhkäisen otsaani. Ei tuossa hiki tullut, mutta se nyt oli vain refleksi. Vien tavarat takaisin paikoilleen ja alamme sitten viedä päiväheiniä hevosille. Samalla spottaan Meridan ja Jakin, hevoset joita minun pitää liikuttaa joku päivä. En kyllä muista yhtään, mitkä päivät ovat mulle. Pitää tarkistaa se jostain.
Samalla kun jaan heiniä Kiiran kanssa, tulemme puhuneeksi tallissa asuvista hevosista. Kuulen niiden omistajistakin monia juttuja, esimerkiksi sen että Axel, joka omistaa Solid Ebony Warriorin, vanhemmilla on kolme siittolaa.
Nyökkäilen aina välillä ja heittelen väliin satunnaisia sanoja, kuunnellen Kiiran selostusta joka on selvästi hyvin perillä tallin asioista. Eipä tässä mitään, kiinnostavaahan se on kuulla.

“Onko sulla omia hevosia?” tulen kysyneeksi kun laitamme iltaruokia hevosille. Kiiralla menee hetki, ennenkuin hän vastaa. “Ei oo vielä, mutta olishan sellane esteratsu kiva. Joskus tulevaisuudes sitte.” hän naurahtaa ja vilkaisee minua. Puren huultani. “Jees. Mulla on kaks tammaa, lämminverinen ja eestinhevonen, sekä lisäks hoitohevonen. Välillä kyl tuntuu olevan tiukkaa rahasta ja ajasta, mut iha hyvi on rullannu”, kerron ja kippaan Ruudun mössöt ruokakuppiin.
“Joo’o, hevosiin menee kyl paljo rahaa…” Kiira huokaisee hiuksiaan haroen. Siihen juttelumme loppuu ja teemme työt loppuun kaikessa hiljaisuudessa.
Lopulta vuoron loppuessa lähdemme samaan aikaan ulos tallista, eroten parkilla. “No, let’s see again”, kohautan olkiani ja heilautan kättäni naiselle, siirtyen oman moponi luo. Jesjes, se siitä ensimmäisestä työvuorosta.