Syksyinen maasto
(Saaga)
Talutin Myttyä orin tarhasta, antaen orin pysähdellä välillä maistelemaan tienpenkan ruohoa. Olin koko kuun sairastellut enemmän tai vähemmän ja ratsastus oli jäänyt toissijaiseksi ja Mytty oli saanutkin nauttia vapaista. Mytyn mutustellessa kellertyvää ruohoa tallin nurkalla näin Kamill-- Ei kun siis Kam... Camilla? Ei kun Carmillan tulevan tallin parkkikselta.
(Carmilla)
Koska olin meinannut juuri myöhästyä bussista, kuljin tallin parkkipaikan halki naama hohkaen punaisena. Kiitos myös vaalean orini, jonka selässä olin käynyt on takalistoni täynnä vaaleita karvoja.
Kun nostan katseeni, ja keskityn muuhunkin kuin ajatuksiini, huomaan tallin reunalla Saagan, ja tämän rautiaan orinsa.
(Saaga)
Carmillan huomattua minut raahasin Mytyn mukaani ja lähdin kävelemään tummempihipiäistä tyttöä kohti. Kun olin päässyt tummatukkaisen kuuloalueelle, moikkasin toista.
"Onks sul mitään tarkkaa ohjelmaa tälle päivälle? Aattelin et lähtisin maastoon revitelemään ku on näin kiva ilma, mut haluisin jonku seuraks" sanoin melkein samaan hengenvetoon, samalla näperrellen Mytyn riimunnarua.
(Carmilla)
Kun olin huomannut hevostaan syöttelevän naisen, lähti tämä kulkemaan minua kohti. Muttama värinsä muuttamut lehti leijaili maahan muiden seuraksi. Mytty yrittikin hamuilla lehtiä, mutta Saaga esti orin ruokailun.
Kun Saaga saapui kuuloetäisyydelleni, tämä kysyi onko minulla erityisempiä suunnitelmia.
"Eipä oikeastaan, selkään pitää varmaan mennä, jos tuo oppisi kulkemaan rauhassa", vastaan.
(Saaga)
"Tuutko sitten meän kanssa maastoon?" kysyin vielä. Saatuani myöntävän vastauksen Carmillalta lähdin taluttelemaan Myttyä talliin. Avasin ovea perässä tulevalle Carmillalle, joka pinkoi suoraan sivukäytävällä komean, kirjavan orinsa karsinalle. Luulin, että nainen olisi lähtenyt hakemaan orittaan pihalta, mutta pian tajusin hevosen olevan jo sisällä. Sidoin Mytyn kiinni karsinaan ja kysyin Carmillalta, miksi Pate oli jo sisällä samalla kun kuljeskelin karsinan ohi aikomuksenani hakea harjapakki varustehuoneesta.
"Mä soitin jo joku aika sitte tänne et ottais Paten valmiiks sisälle" Carmilla vastasi minusta karsinasta.
(Carmilla)
Vastattuani myöntävästi toisen maastopyyntöön, lähden Mytyn ja Saagan perässä talliin, josta sujahdankin suoraan kirjavan orini karsinalle.
Nappaan harjan orin harjalaukusta, jonka olen virittänyt roikkumaan karsinan oveen.
"Miten Pate muuten on jo sisällä?" kuulen toisen kysyvän.
"Mä soitin jo joku aika sitten tänne, et ottaisivat Paten valmiiks sisälle"
Jatkan karvapeitteen harjausta, ja saan loppujen lopuksi puhdistella omat vaatteeni vaaleista karvoista. Tarkistettuani myös kaviot ja laitettuani oven kiinni, suuntaan kohti varustehuonetta hakemaan orini varusteita. Otan hakasesta Paten kuolaimettomat, ja niihin vipuvarret, jotta saisin hieman enemmän mahdollisia jarruja, saa nähdä. Otan myös joustorunkoisen satulan, joka toimittaa meillä väliaikaisen satulan virkaa.
(Saaga)
Haettuani harjapakin harjailin Mytyn äkkiä siistiksi pahimmista roskista ja kipaisin sitten hakemaan satulan ja suitset. Iskin lainassa olevan ylispenkin Mytyn selkään, koetellen, miten satula istui orille. Satula oli sä'än päältä hieman liian leveä, mutta siitä huolimatta kiristin satulavyön Mytyn luimistellessa korviaan. Iskin Mytylle vielä kuolaimet suuhun ja asettelin meksikolaissuitsien pehmusteen paremmin. Laitoin Mytyn etukoipiin jännesuojat, huikaten sitten olevani valmis. Carmilla vastasi itsekin olevansa valmis saatuaan vielä Paten satulavyön kiristettyä, joten lähdin jo edeltä ulos.
Nousin Mytyn selkään pieneltä jakkaralta, hilliten steppailevaa oritta. Katseeni kääntyi sitten kohti tallin ovea, jossa kuulin Carmillan hoputtavan Patea.
(Carmilla)
Pujotettuani suitset orin päähän, ja aseteltuani satulan paikalleen, laitan Patelle vielä kenttäsuojat.
"Mä olen valmis, onko sulla kaikki valmiina?" Saaga kysyy orinsa karsinasta.
"Joo! Oon valmis, kiristän vaan vyötä", vastaan. Saaga lähteekin ulos jo ennen minua. Kiristän vyötä vielä hieman ja asettelen kypäräni päähän.
"Tules nyt jo!" hoputtelen ratsuani, jonka ilme kertoo selkeästi sitä, että häntä ei nyt kiinnostaisi lähteä yhtään minnekkään.
Päästyäni pihalle, ja kiivettyäni selkään, pidätän kirjavaa oria, joka tuntuu olevan kuin lentoon lähdössä.
"Mä en ole ennen maastoreittejä mennyt, joten jos sä menet edellä, yritän pysyä takana, vaikka tää kuumakalle voikin hieman olla eri mieltä", sanon Saagalle, joka vastaa myöntävästi.
(Saaga)
"Selvä" ilmoitin Carmillan pohdiskellessa, pysyisikö Pate toisen käsissä. Otin Mytyn ohjat paremmin käsiini ja painoin orin kylkiä hieman pohkeillani, jolloin herkkä ori lähti äkkinäisesti liikkeelle, yrittäen ensin pyrkiä raviin, mutta pidättelin oritta ja pian Mytty kävelikin tien reunaa auringonpaisteessa.
"Jos mennään vaikka semmosen pellon kautta lammelle?" ehdotin, vaikka olin jo kääntynyt lammelle johtavalle tielle. Mytty pörisi kävellessään ja ori yritti hamuta ruohoa maantasosta, mutta pitelin orin päätä ylhäällä sinnikkäästi.
Kävelimme rauhaksiin eteenpäin auringon lämmittäessä mukavasti selkää. En viitsinyt virittää keskustelua Carmillan kanssa, kunhan istuin rennosti Mytyn selässä ja katselin maisemia ja yritin miettiä, minkä kuonokoppasysteemin keksisin ettei Mytty yrittäisi riipiä koko matkalta ruohikoita mahaansa.
(Carmilla)
Lähdimme matkaan letkeässä käynnissä, hetken matkaa kuljettuamme eteenpäin, käännymme tielle joka johtaa pellon kautta lammelle.
Istuskelen orini satulassa ja parhaani mukana koetan saada sen pysymään rauhallisessa temmossa. Muutamaan otteeseen vetelemme siksakkia edessä menevän ratsukon takana.
"Otetaanko ravia?" kysyn, ja Saaga vastaa myöntävästi, jolloin nostamme kevyen ravin. Tai ainakin yritämme, sillä Pate säntää suoraa päätä laukkaan, ja kirmaakin metsän kautta Saagan ja Mytyn ohi.
"PATE!" karjaisen orilleni, ja otan hieman vahvempia pidätteitä. Saan kuin saankin ratsuni hidastamaan, ja siirtymään Mytyn taakse paikalleen.
"Eikö sulla kannattaisi olla kuolaimet tuolle, kun se on niin tuollainen?" Saaga kysyy.
(Saaga)
Carmilla kyseli takaani, ottaisimmeko ravia, jolloin myönnyin ja aion juuri nostaa ravin Mytylle, kun kirjava ori rynni ohitsemme metsän puolelta. Mytty veti heti jarrut pohjaan ja teki täysympyrän paikallaan, steppaillen ja hörähdellen säikähtäneenä. Kun sain ratsuni rauhoittumaan, lähdin ravaamaan rauhallisesti eteenpäin, kunnes Carmilla ja Pate ilmestyivät mutkasta. Carmilla ohjasi hevosensa sanaakaan sanomatta Mytyn taakse. Mytty pärskähteli ja kyttäsi takana kulkevaa oritta, joka nosti ärsytykseni kattoon.
"Eikö sulla kannattaisi olla kuolaimet tolle, kun se on niin tuollainen?" kysyin, ärtymys vahvana äänessäni. Carmillan vastattua pyörittelin vain silmiäni vastaamatta mitään. Pelto tuli pian näkyviin.
"Ei varmaan kannata ees ehdottaa laukkaa jos se lähtee taas käsistä" puuskahdin takana kulkevalle ratsukolle.
(Carmilla)
Eihän sitä voi koskaan tietää", vastaa edellä menevälle ratsastajalle, joka sanoo laukan pois jäämistä. "Kyllä mun mielestä kannattais kuitenkin."
Hieman epäilevästi Saaga suostuu nostamaan laukan, mutta vain pellolle asti, joka on näkynyt jo hetken. Saaga nostaa mitään sanomatta laukan, ja Pate hieman hätääntyy kaverin lähdettyä äkisti, mutta pidätän oria parhaani mukaan ja annan laukka-avut. Ori singahtaal laukkaan, mutta pysyy kuitenkin hyvin toisen takana, menemättä kuitenkan liian lähelle.
Tiputettuamme vauhdin takaisin raviin, kehun Patea paljon.
(Saaga)
Nostin laukan sulavasti nuoren kenttäratsuni kanssa. Kuulin takana tulevan ratsukon äänet selkeästi, mutta muuten maailma tuntui hetkeksi pysähtyneen vain minuun ja Myttyyn laukatessamme pellon laitaa viileän syystuulen puhaltaessa kasvoille. Pellon reuna alkoi lähestyä, joten hidastin Mytyn vauhtia ja annoin orin hypätä pienen ojan yli ennen kuin tiputimme molemmat vauhdin raviin.
"Tästä on ihan vähän matkaa ennen lampee. Kierretään se vaikka kerran pari ja tullaan metän kautta takasinpäin" huudahdin hieman taaempana kulkevalle Carmillalle.
(Carmilla)
Pienen on ja ylitys ei ollut minun ja ratsuni kohdalla hirveän sievä, varsinkaan edessä menevän kenttäratsun jälkeen. Ensin Pate empi koko hyppyä, ja kun oli valmiina menemään yli, kauhaisi itsensä suoraan ojaan, josta hyppäsi kunnon kamikaze loikalla pois.
"Kierretään tässä lähellä oleva lampi muutaman kerran ja tullaan takaisin", Saaga ilmoittaa ja vastaan naiselle hyväksyväni asian.
Tunnen Paten selkeästi olevan hieman järkyttynyt ojan ylityksestä, mutta muuten ori alkaa hieman rauhoittua. Rapsutan Patea harjantyvestä, tietäen Paten pitävän siitä. Ravailemme hetken, jonka jälkeen Saaga ilmoittaa meidän olevan lammella. Puiden lomasta näkyykin kimmeltävä veden pinta, joka tietyissä kohdissa on täynnä syksn värjäämiä lehtiä.
(Saaga)
Saavuimme lammelle lähes rinta rinnan ravaillen Paten yrittäessä pyrkiä ohi. Mytty kuitenkin alkoi olla senverta ärstyyntynyt perskärpäseensä, että pisti kinttuihinsa vauhtia ja pian kiisimme läpi puiden lammelle. Lampi ja sen ympäristö oli täyttynyt iloisilla ruskan väreillä - keltainen, punainen ja oranssinruskea kilvoittelivat maan lehtimatossa, jolla hidastin Mytyn askeleet rentoon käyntiin. Aurinko paistoi lämpimästi puiden lehtien välistä ja lämmitti aukeaa. Pian Carmilla ja Patekin pääsivät lammelle asti, Carmillan ihastellessa kaunista näkyä.
(Carmilla)
Hetken ihasteltuani maisemia, aloin miettimään lammen kokoa. Olimme kävelleet jo hyvän tovin, eikä määränpäätä näy vielä.
"Onko tää joku mahdollinen uittopaikka tai jotain?" kysyn vaikuttaen ehkä hieman typerältä, mutta tosi on - emme Rinnsteinissä niin kauaa olleet asuneet, että tietäisin joka paikan läpikotaisin.
(Saaga)
"Joo, on. Mä en kesällä ehtiny tääl pahemmin käydä, mut muut kehu et tää on tosi hyvä ja turvallinen paikka uittaa" höpötin Mytyn selästä.
"Täs menis myös semmonen vähän niinku tie ympäri, jolla vois laukkailla, mut nyt se on lehtien peitossa ja mä en ainakaan uskalla lähtee vetelee tän kans märällä, lehdillä ja mudalla" totesin, vilkuillen maahan. Mytty askelsi hyvin lähellä vettä, välillä huiskaisten etukaviollaan vettä eteenpäin, pärskytellen, vaikka yritin pitää orin pois vedestä.
"Jos kierretään tää vaan kerran? Laukaten tää menis nopeemmin mut ei nyt voi ja menee tosi pitkäveteiseks. Jos mennään tuolta vähän kauempaa sinne mettään, ni oikastaan vähä tallille" ehdotin Carmillalle, osittain kääntyen katsomaan hänen ja kirjavan hevosensa menoa.
(Carmilla)
Saaga kertoo arvelukseni osuneen oikeaan, ja kertookin paljon muutakin nippelitietoa paikasta. Myötäilen hänen sanojaan, jotta nainen tietää minun kuuntelevan.
"Jos kierretään tää kerran? Laukaten menis nopeemmin, mutta liukkaan pohjan takia ei siinä oo järkee.. Nyt menee tosi pitkäveteiseks"
Vastaan myöntävästi, ja hetki sen jälkeen joudunkin hieman ninjailemaan, sillä orini liukastuu johonkin, ja saamme kumpikin korjailla asentoamme jotta pysymme pystyssä.
(Saaga)
Kiertelimme kaunista lampea rauhalliseen tahteen, sitten oikaisten metsään. Metsän alkupää oli pääasiassa havupuiden täyttämää, harvaa mäntymetsää, jonka jälkeen se vaihtui vähitellen sekametsästä lehtimetsäksi. Kävelimme koko matkan metsän läpi suhteellisen rauhalliseen tahtiin ja minäkin annoin Mytyn mutustella matkalla ruohoa ja puiden oksia.
Metsä harveni vähitellen ja oranssin ja punaisenkirjava vaihtui vihreääs ja keltaiseen, kun saavuimme pienen mäen päälle, jonka alapuolelle levittyi muutama pelto ja kauempana oli Rinnsteinin tallirakennus.
"Täältä on ehkä hienoimmat näkymät mitä mä oon löytäny" totesin viereeni ratsastaneelle Carmillalle.
(Carmilla)
"Täällä tosiaan on kaunista!" sanon pysähtyessäni Saagan viereen. Katselen hetken kaunista maisemaa, joka on varmaankin myös kesäisin upea, mutta varsinkin nyt pienen syystuulen puhaltaessa ja lehtien värin ollessa keltapunaisenoransseja, on näky lähes samaa luokkaa mitä Espanjan aurinkorannat turistien mielestä. Huokaan syvään, en ollut pitkään aikaan nähnyt sisaruksiani tai vanhempia, nyt hevosen myötä en edes voisi lähteä käymään Espanjassa niin usein.
"Jatketaanko matkaa?" Saaga kysyy pudottaen ajatukseni taas tähän hetkeen.
"Mennään vaan", vastaan ja nostan maasta lehtiä ja ruohoa syövän orin pään takaisin maasta.
(Saaga)
Annoin Mytylle pohkeita ja ohjasin sen pienelle polulle mäen toisella laidalla, jota lähdin köpöttelemän rauhalliseen tahtiin alaspäin. En luottanut syksyisiin polkuihin sitten yhtään. Kuulin Carmillan rauhoittelevan Patea takanani ja Mytynkin korvat liikehtivät takanatulevien suuntaan, mutta ori köpötteli kuitenkin alas asetellen kavionsa tarkasti maahan. Vielä hetken ratsasteltuamme saavuimme tallin pihaan, joka alkoi jo hämärtyä.
(Carmilla)
Hetken matkaa talsittuamme polkuja pitkin, saavumme tllinalueille. Rapsutan oriani, ja kehun sitä paljon laskeutuessani selästä, sillä maastosta selvittiin ilman suurempia ongelmia. Talutamme oriimme peräkanaa talliin, jossa suuntaan Paten karsinalle.
Otan varusteet pois, ja tarkistan jalat mahdollisten haavojen takia. Mitään ei onneksi löydy, ja aloitan harjaamisen. Piakkoin suuntaan myös pesariin huuhtelemaan hikisimpiä kohtia, sekä jalkoja.
Syyskuun haastetehtävä