Koulukisojen kisavalmennus 24.9.

[Emma]

2.10. järjestettäviin koulukisoihin olisi nyt tarjolla valmennusta. Osallistuminen on avoinna kaikille tallilaisille, jotka kisoihin ovat osallistuneet! Eli, jotta voitte osallistua valmennukseen, teidän tulee osallistua ensin kisoihin. Kaikentasoiset kouluhepat ovat tervetulleita! Tiedossa on jokaisen oman tason mukaisia tehtäviä. Voitte kertoa omista ongelmistanne kouluratsastuksen parissa, joihin voimme keskittyä. Mukaan mahtuu tällä kertaa neljä ensimmäistä!
Valmennuksen pitää maneesissa Inna.

Osallistuneet 3/4
Mila - Dean €
Maddian - Riia €
Julia - Kelmi €

Mila, Riia ja Julia nousivat ratsujensa selkään ja lähtivät uraa pitkin käynnissä. Annoin heidän kävellä hetken aikaa käynnissä, ennen kuin käskin ottamaan ohjat tuntumalle.
”Nostakaa sitten vain harjoitusravi ja antakaa hevosten heräillä. Niiden ei tarvitse heti hakeutua muotoon, mutta pyrkikää saamaan ne kuulolle. Tehkää pitkille sivuille kaksi loivaa kiemuraa, niiden ei tarvitse yltää pituushalkaisijalle asti. Päätyihin teette pääty-ympyrät, joiden kokoa voitte säädellä mielenne mukaan, kunhan ette muiden tiellä ole.”
Ratsukot lähtivät tekemään tehtävänantoa ja meno näytti ihan kohtuu hyvältä. Riia laittoi Maddianin avuille vastaan, eikä tahtonut ratsastaa katsomon kulmasta ilman kyttäystä.
”Maddian, tee siihen kulmaan voltti tai ratsastaja oikein vahvasti taivuttaen. Pidä sillä koko ajan tekemistä, niin se ei kerkeä säikkymään.”
Kelmi taas oli oma itsensä ja tahtoi kiemuralla luistaa liian sisään.
”Sisäohja ja pohje vahvoina kaarteessa, muuten ulkoavut tiukkana. Hieman saisi myös reippaammin kulkea eteenpäin!” ohjeistin Juliaa.
”Deanilla menee tosi hyvin! Pidä vain Mila paino tasaisena, nyt istut hieman vinossa.”

”Okei, sitten voitte istua alas harjoitusraviin. Aloitellaan sillä, että vaihdetaan suuntaa kokorataleikkaalla. Aloitatte leikkaan käynnissä väistäen, suoristatte ennen i:tä, i:ssä seis, peruutus ja raviin. Tullaan tätä muutama kerta ja lähdette leikkaalle aina c päädystä.”
Julia oli ensimmäisenä tulossa. Kelmi ei tahtonut lähteä väistämään kokorataleikkaalla, joten Julia sai sitä hieman raipalla muistuttaa. Peruutus onnistui hyvin ja ravikin tuli, vaikka käynnin kautta. Riialtakaan ei tahtonut väistö ihan luonnistua ja se kulki semmoisessa banaanissa, että meno näytti hassulta.
”Suorista Riia ja enemmän takajalkoja mukaan.”
Dean oli oma itsensä ja toimi hyvin Milan apujen mukaan. Hieman tökkäsi pysähdys ja peruutus, mutta muuten oikein kelpo menoa. Kaikki kolme tekivät leikkaan muutamaan otteeseen, jonka jälkeen pyysin heidät c päätyyn ympyrälle.
”Kun annan luvan, voitte nostaa laukan ympyrällä. Tullaan puolikas kahdeksikko eli vaihdatte laukassa suuntaa keskihalkaisijan kautta. Ensin tehdään molempiin kierroksiin vastalaukassa toinen kaarre ja l:ssä siirrätte raviin ja uudelleen toiseen suuntaan. Ja sitten laukka!”

”Dean menee hyvin, ensi kerralla voitkin asettaa sitä enemmän sisään. Jaa, se Riia vaihtoi laukan, siirrä raviin ja nosta vastalaukka. Okei, ihan ok. Kelmille lisää tempoa! Oikein!”
Muutaman vastalaukan jälkeen tehtävä tehtiin niin, että Mila vaihtoi laukan suoraan, Maddian käynnin kautta ja Julia ravin. Dean ei meinannut laukkaa vaihtaa ollenkaan.
”Anna sille selkeämmät avut, koita vaikka vetää hieman ylitse apujen kanssa, jotta se tajuaa. Voit vaikka maiskauttaa tai huudahtaa hop, kun vaihdat.”
Uudemmalla kerralla Dean vaihtoi jo hieman paremmin laukan. Riia ei tahtonut malttaa kävellä pari askelta, vaan ravin kautta yritti sählätä sählän laukan.
”Enemmän vain pidätteitä ja istut syvemmälle satulaan. Jos on tarve, niin vaikka pysäytät ja nostat siitä käynnin kautta.”
Kelmi vaihtoi ravin kautta hyvin! Harjoitusta toistettiin vielä hetken aikaa ennen kuin pyysin siirtymään käyntiin.
”Vaihdetaan suuntaa niin, että Maddian ja Riia tekevät takaosakäännöksen, Julia ja Kelmi täyskaarron, ja Mila ja Dean etuosakäännöksen.”

Vielä lopuksi ratsukot hioivat avotaivutuksia ja sulkuja ravissa sekä käynnissä, jonka jälkeen he saivat tehdä itsenäisen loppuverryttelyn.

[Julia]

Jo alkukäynneissä tunsin Kelmin olevan tänään ihan lupaava kouluratsu, joten Innan käskiessä ravia päätin ajaa sitä reilusti eteen. Ei kuitenkaan kauaa mennyt, kun ruuna alkoi osoittamaan mieltään ja tahtoi liusua pois uralta. Keskityin sen temppuiluun niin kovin, että unohdin sitten ratsastaa ruunaa eteenpäin. Inna tietysti huomasi ja karjui minulle tiukkoja ohjeita, joiden avulla yritin saada Kelmiä oikenemaan uralle. Kunnes Kelmi antoi periksi ja ravasi tosi kivassa temmossa temppuilematta, oli minunkin helpompi rentoutua ja istua kunnolla ponin raviin.

Kokorataleikkaa meidän osalta ei mennyt ihan niinkuin odotin, mutta pienen patistelun jälkeen Kelmi kyllä muisti tismalleen, miten nämä kiemurat oikeen tehtiin. Muutaman kerran jälkeen ruuna alkoi rentoutua ja herkistyi jopa pohkeelle, lähtien kuin tykinsuusta peruutuksesta raviin!
Vastalaukka ei nyt sujunut Kelmillä mitenkään erityisen hyvin, sen laiskottelun vuoksi, mutta ravin kautta vaihto meni sukkelasti. Kolmannella kerralla ruuna oli kuin vanha tekijä.

Muut kokeilivat suunnanvaihtoa taka- ja etuosakäännöksin, mutta minun oli turha olettaa sellaista Kelmiltä, joten tyydyimme pelkkään täyskaartoon. Pääsimme lopuksi kuitenkin tekemään vielä avoja ja sulkuja, jossa Kelmi alkoi kerta kerralta olla entistä parempi. Sulut sujuivat tänään paremmin ravissa kun käynnissä, kun taas avot käynnissä.
Loppuverryttelyksi annoin Kelmille ihan pitkän ohjan ja ravasin sen kanssa pitkään tehden monia isoja ympyröitä. Sehän alkoi olla jo ihan kouluponiainesta!

[Malia]

"Voi herra isä!" ajattelin heti ekana kun tamma alkoi pelleillä. Joka hetki joku asia oli jotenkin pelottava, joten poni hyppäs suuntaan jos toiseen. Taivutin sisälle ja potkasin sisäpohkeella, heti alkoi loppua pelleily. Ravi ei ole tamman paras askellaji ja välillä mentiin jotain erikoisia käynti-laukka-ravi yhdistelmiä. Teki mieli lopettaa heti, mutta siinä vaiheessa tamma olisi voittanut. Väistöt, peruutukset, takajalat mukaan... EI!! Poni lähti välillä sellaisilla pyrähdyksillä eteenpäin ettei voisi sanoa ettei takajalat olleet mukana, hyppäs pari kertaa ylöspäin. Kun peruutukset alkoivat näyttää joltain - väistöt taasen ei onnistunut vaikka olisi mitä tahansa tehnyt.

Laukkaaminen oli hieman hankalaa kun yrittää saada vastalaukkoja aikaseks. Tamma vaihto kauniista vaikka vaihtoja ei kaivattu. Kun vastalaukat saatiin näyttämään joltain ja olin innoissani! Tamma ei koskaan ollut esittänyt niin taitavasti vastalaukkoja! Tamma sai paljon taputuksia. Kun piti siirtää käyntiin ja nostaa uuden laukan niin luulisko joku että siitä tulis jotai? Ei. Tälläkään kertaa ei tullut. Se oli oikeasti pelkkää sähläämistä. Pysäytin tamman pari kertaa ja laukkaan tamma lähti kuin nato-ohjus, "voi helkkari sentään" kun laukkasimme tamman kanssa. Julia pienen ratsunsa kanssa oli jäädä alle, mutta Riia siirsi raviin että saisin ohjattua sitä paremmin. "Hupsista" ja jatkoimme ravaamista. Siirsin tamman käyntiin ja tein pari peruutusta. Laukkasimme vielä hetken ja sen jälkeen siirsin teimme avotaivutusta. Tamma kuunteli - tämä on ihme! Ravasimme sen jälkeen vielä vähän aikaa ja kiitin Innaa valmennuksesta.

[Mila]

Dean silmäili muita ratsuja hieman nokanvarttaan pitkin ja näytti tietävän... ei kun siis luulevan, että oli maneesin komein hevonen tällä hetkellä. Pientä elvistelyä oli kyllä ilmassa, sillä oripoika iski silmänsä Riiaan ja kulki niiiin hienona kuin olla voi.

Eipä minun hirveästi sitä tarvinnut käskeä, kun ori oli päättänyt pistää parastaan. Itse sain Innalta motkotusta vinosta istunnasta, oho hupsista...
Kyllähän meillekkin lopussa sanomista tuli, kun pysähdys-peruutusharjoitukset tökkivät ja laukanvaihdoksissa ei orilla tahtonut laukka vaihtua ollenkaan. Turkasenturkanen. Mutta kun tarpeeksi tomerasti Deania käskin tekemään vaihdoksen, ori hiffasi vihdoin mitä minä siltä vaadin.

Loppuvalmennustuokio menikin ihan hyvin. Ratsuna Dean oli oma itsensä eikä minulla jäänyt ns. paha maku suuhun valmennustuokion jäliltä.
Varmasti tulisin joskus uudestaankin Innan "rääkättäväksi"....