Nompan päiväkirja

[Lisa]

Ico Nora
tutummin Nomppa

american curly horse, tamma, 5-vuotias
ko.HeB, re.80cm

om. Lisa Laukkanen

Hoito-ohjeet

- Sadeloimi, jos sataa kovasti. Pienen tihkun kestää hyvin!
- Toppaloimi, jos asteet menevät -5 alapuolelle.
- -20 tai alempi lämpötila, niin fleece toppaloimen alle.

- Ratsastaessa pintelit jalkoihin.
- Treenin jälkeen linimenttiä joka jalkaan polvesta alaspäin.

[Lisa]

Tottunein askelin Nomppa peruutti trailerista ulos Rinnsteinin pihassa. Tamma katseli ympärilleen, pärskähti muutaman kerran ja alkoi napsia sitten pieniä ruohonkorsia sieltä täältä keskittyneesti. Tallinomistaja Emma oli meitä vastassa ja jutustelimme parkkipaikalla tottuneesti, kuin olisimme tunteneet toisemme kauemmin kuin vain muutaman puhelun verran. Aurinko ei meille tulopäivänä näyttäytynyt, vaan sää oli hyvin harmaa ja näytti siltä, että pian tulisi vettä ja kovaa. Toistaiseksi ilma kuitenkin oli kuiva, joten ajattelin laittaa Nompan loimetta tarhaan ja jos tarve tulee niin nakkaan sadeloimen sille selkään. Irrotin kirjavalta tammaltani kuljetussuojat ja heitin ne traileriimme, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Nomppaa tallia kohti.
"Teillä on karsinapaikka 14, siellä lukee jo Nompan nimi ovessa joten löydät varmasti." Emma huikkasi peräämme ja näytin peukkua ymmärtämisen merkiksi.

Talliin tullessamme Nomppa hirnahti kovaan ääneen ja sai yhden ystävällisen vastauksen jonkun hevoselta. Tamma herkistyi heti, kun olimme vieraassa tallissa joten se askelsi hyvin varovaisesti ja nuuhki jokaista karsinanovea ja siinä roikkuvaa varustetta. Taputin tammani kaulaa ja vein sen karsinaansa, joka olikin sopivasti pesupaikkaa vastapäätä. Jussi tuli perässäni varusteiden kanssa ja osoitin käytävän päätyä hänelle, oletin siellä olevan varustehuone. Otin Nompalta päitset pois ja annoin sen olla hetken karsinassa, sillä itse menin auttamaan Jussia varusteiden järjestelyn kanssa. Saatuamme satulahuoneessa kaiken järjestykseen, menin takaisin Nompan luokse ja laitoin sille uudelleen päitset päähän.
Tamma oli kerinnyt jo piehtaroida karsinan kuivikkeilla, enkä ihmettele yhtään sillä matka Rinnsteiniin oli aika pitkä. Oli kuitenkin hyvä idea vaihtaa tallia, kun entinen ei miellyttänyt enää sen toiminnan kuolevaisuuden takia. Täällä saisimme varmasti aktiivisempaa menoa ja hoitoa tammani kanssa, vaikka emme me vaativia olekaan. Emma tuli talliin tarkastamaan, että kaikki meillä oli ok, joten sain hyvän tilaisuuden kysyä tarhauksesta.
"Teille on siis kuukauden laidunpaikka, mutta Nomppa pääsee tarhaamaan yksin, kuten sovittiin." Emma sanoi ja rapsutteli tammaani samalla.
"Joo hyvä. Uskoisin Nompan pärjäävän laumassa isolla alueella, mutta pienessä tarhassa se kyllä saa riidan aikaiseksi jonkun toisen hevosen kanssa." Kerroin Emmalle ja lopuksi kysyin vielä mihin tarhaan tamman nyt laittaisin.
"Sille on varattu tarha numero neljä ja se on maneesia vastapäätä ja tarharivistön viimeinen"
"Okei hyvä, laitan tän vielä toistaseks tarhaamaan ja katsotaan vaikka parin päivän päästä sitä laitumelle menoa." Tokaisin ja lähdin viemään Nompan tarhaansa.

Vieläkään ei satanut vettä ja tamma näytti äärettömän onnelliselta, kun se pääsi likaamaan kikkuraisen karvansa tarhan hiekkaan piehtaroimalla. Sitten se aloitti kovan pukkirodeon kuin venytelläkseen matkan jäljiltä, mutta lopetti sen nopeaa kun huomasi tallityöntekijän tuovan heinää nenän eteen.

// Tervetuloa vielä kerran Aivot eivät ihan pelitä kunnolliseen kommenttin tällä hetkellä, mutta
pidän tyylisästäsi kirjoittaa, joka on jollain tavalla asiallinen, eikä turhaa jaarittelua!
Jatka siis ehdottomasti samaan malliin, äläkä ihmettele jos ihana kirjava heposi on kadonnut jossain vaiheessa

[Lisa]

Vihdoinkin oli tarpeeksi hyvä sää pestä Nomppa, sitä kun oli viikkotolkulla odotettu. Tamma hörähti minulle, kun hain sen tarhasta (taisi johtua porkkanoista..) ja vein sen talliin ensin harjattavaksi. Kikkurainen karva oli kirjavan sijaan ihan pelkkä ruskea, sillä en ollut muutamaan päivään kerinnyt tulla hoitamaan Nomppaa joten neiti oli pitänyt huolen, että tälle päivälle saisin tarpeeksi hommaa. Napakasti pyörittelin Nompan karvaa pitkin kumisualla ja koputtelin sitä tasaisesti karsinan seinää vasten puhdistaakseni sen loputtomasta määrästä hiekkaa ja muuta pihan pölyä. Tammani oli selvästi tyytyväinen tähän harjaustuokioon ja se oli hieman närkästyneen oloinen, kun vedin vielä pikaisen pölyharjakierroksen ja sen jälkeen lähdin taluttamaan sitä ulos.

Vein Nompan tallin taakse vesipisteelle, sillä 25'C helteessä en tohtinut alkaa pesemään sitä sisällä kun aurinkokin paistoi nätisti. Omalta otsaltani valui hikikarpaloita ja ostamani tummansininen Kingslandin lippis hiosti mukavasti lisää. Noh, parempi se kuin auringonpistos! Tallialueelta kuului iloista naurua ja hevosten kavioiden tasaista kopinaa, sillä tällä säällä moni muukin oli päättänyt tulla tervehtimään hevostaan. Olisin halunnut mennä seurustelemaan muiden tallilaisten kanssa, mutta päätin tällä kertaa keskittyä vain omaani.

Sidottuani Nompan vesipisteen koukkuun kiinni lähdin hakemaan tallista sen shampoopulloa ja jouhien selvitysainetta, jotka olin käytävälle unohtanut. Käytävällä törmäsin Milaan, joka oli hoitamassa nuorta oriaan Deania. Tervehdin naista ja vaihdoimme pikaisesti kuulumisia, mutten voinut jäädä kummemmin rupattelemaan kun Nomppa odotti ulkona ilman valvojaa.
Vesi lorisi letkusta tasaisesti, kun totuttelin Nomppaa siihen suihkuttamalla sen jalkoja. Tamma oli korvat luimullaan ja se näytti siltä kuin se haluaisi suoraan sanottuna paskantaa niskaani. En kuitenkaan välittänyt sen nyrpeästä asennoitumisesta pesua kohtaan, vaan saatuani veden lämpötilan sopivaksi aloin suihkutella sen koko kehoa. Ensin Nomppa koitti väistellä ja sitten se osoitti mieltään päätä riepottelemalla, mutta huomattuaan sen olevan tehotonta se lakkasi temppuilemasta. Hitaasti soljuttelin vettä niskasta häntää kohti ja tyytyväisenä seurasin kun tummanruskea vesivana valui karvaa pitkin takaisin maahan mihin se kuuluikin. Välillä annoin Nompalle porkkanaa tai leipää sen tyynnyttämiseksi, vaikka luovuttuaan temppuilusta se seisoikin ihan nätisti paikoillaan. Huuhtelun jälkeen levitin shamppoota joka puolelle ja aloin hangata sitä vaahdoksi, joka myöskin muuttui likaisen väriseksi melko pian.

Käänsin vesihanan tehoa kovemmalle ja aloin suihkuttelemaan shampoota Nompan karvasta pois. Pyyhin välillä omat hikipisarani käsivarteeni ja jatkoin sitten hevoseni suihkuttelua hangaten vasemmalla kädellä karvaa ja pitäen oikealla kädelläni vesiletkua. Huuhtelun jälkeen levitin jouhien selvitysainetta harjaan ja häntään ja irrotin sitten Nompan koukusta. Annoin sen hetken aikaa maistella ruohoa tallipihan reunukselta, sillä selvitysaineen tulisi antaa vaikuttaa kymmenisen minuuttia toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Tammani oli tullut takaisin kesälaitumelta vasta kymmenen päivää sitten, mutta se ahmi ruohoa kuin ei olisi nähnyt sitä ikänään. Nostin ratsastushousujeni lahkeet ylös ja riisuin hetkeksi aikaa kuluneet lenkkarini, sillä jalkani todellakin tarvitsivat ilmaa.

"Toi ei taida olla kovin fiksua, jos tammasi päättää murskata varpaasi" kuului selkäni takaa ja käännyin katsoakseni kuka minua kengättömyydestä huomautti. Se oli tallityöntekijä Kiira taluttamassa upeaa kimoa oria Jakkia.
"Joo tiedän, mut ihan oikeesti tukehdun jos en jotain vaatekappaletta voi riisua edes hetkeksi päältäni. Älä huoli, olen varovainen!" Sanoin ja saman tien parahdin erittäin kuuluvasti. Nomppa päätti nolata minut totaalisesti astumalla pikkuvarpaani päälle ja luoja paratkoon se sattui! Onneksi Nomppa siirtyi nopeasti pois, jolloin minä aloin loikkia yhdellä jalalla pitäen varpaastani kiinni.
"Mitäs minä sanoin!" Kiira sanoi ja koitti pidätellä naurun purskahdusta, "kannattaa käydä näyttämässä varvasta jossain, jos se alkaa tummumaan ja turpoamaan. Voi olla murtunut."
"Seurailen tilannetta ja taidan laittaa kengät takaisin jalkaani" sain sanotuksi vaikka samalla purin huultani ja koitin pidätellä kyyneliä silmäkulmassa.

Pujotin kenkäni takaisin jalkaan ja koitin olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, joten jatkoin Nompan pesemisen loppuun asti. Vihdoin tamman karva alkoi kiiltää, eikä letkulla sohiessa enää valunut rusehtavaa vettä vaan aivan kirkasta. Vein tamman talliin kuivateltuani sitä ensin hikiviilalla ja tallissa selvitin vielä harjan ja hännän kunnolla niille tarkoitetulla harjalla.

Vietyäni Nompan takaisin tarhaan suuntasin itse tallin taukohuonetta kohti lievästi ontuen, sillä varvas oli todella kipeä. Taukohuoneessa istuivat Saara, Rasmus ja Siri rupatellen keskenään. Saavuttuani sisään he katsoivat minuun huvittuneena ja Rasmus tokaisikin reippaalla äänellä:
"Kengättömyys ei taida olla sun juttu, vaikka joillekin kaakeille se sopii hyvin!"
Aha, he siis näkivät episodin ja kyllähän tällaista kolmekymppistä tätiä hävetti, meidän "vanhustenhan" tulisi olla esimerkkejä. Aloin nauramaan itsekin ja istahdin taukohuoneen sohvalle, sillä halusin äkkiä kengän pois jalasta. Pikkuvarpaani ja sitä ympäröivä nahka oli tummansininen ja varvas oli turvonnut melkein pottuvarpaan kokoiseksi.
"Taitaa tulla mulle terveyskeskukseen lähtö, älkää ottako mallia" Sanoin samalla nauraen, sillä olihan tilanne aika hauska vaikka häpeä oli myös suuri. Väänsimme kuitenkin aiheesta vain vitsiä samalla kun levittelin Nompan linimenttiä jalkaani. Autolleni onnuin pelkkä sukka jalassa, sillä kenkää en edes halunnut yrittää tunkea enää takaisin jalkaani.

[Lisa]

Vettä ripotteli jälleen, totta kai alkoi satamaan aina silloin kun minulla oli aikaa käydä tallilla töiden lomassa. Lapset olivat olleet jo kolme päivää mummolassa ja he ilmiselvästi viihtyisivät siellä vielä jonkin aikaa, joten sain rauhassa uhrata aikaani hevosteluun jatkuvan kotona siivoamisen ja ruoanlaiton sijaan. Varpaanikin oli paranemaan päin, jouduin viikon kävelemään kepeillä ja nyt onnistuu juoksuaskeleetkin ilman koko vartaloa vihlovaa kipua.

Nomppa seisoi tylsistyneen näköisenä tarhassaan tummanpunainen sadeloimi roikkuen yllään. Se aina saa riisuttua itsensä loimista, tosin tällä kertaa se oli jäänyt puoli tiehen ja loimi roikkui ruman näköisesti sen kylkeä vasten. Ensi töikseni kävelin sen tarhaan ja suoristin loimen, joka ei onneksi ollut hajonnut tamman käsittelyssä. Sitten kävelin talliin ja hain välineet karsinan siivousta varten. Olin sopinut Emman kanssa, että siivoan Nomppan karsinan aina kun itse käyn tallilla. Kävin laittamassa käytävällä olevan talliradion päälle ja annoin NRJ:n soida hiljalleen. Huomaamattanikin heiluttelin talikkoa musiikin tahtiin ja hyräilin tuttujen biisien tahdissa, onneksi kukaan ei sentään katsellut vaan sain olla aivan rauhassa.
Karsinan siivous sujui nopeasti, kuten muutkin tutut hommat ja musiikki vauhditti tekemisiäni entisestäänkin. Kävin nakkaamassa lannat lantalaan ja vein talikon sekä kottikärryt niiden omalle paikalleen josta jatkoin matkaani taas Nompan ja Helinän tarhalle. Tammani löntysti portille vastaan, joten sain sen kätevästi napattua riimunnaruun ja kuljetettua talliin.
Riisuttuani Nompalta loimen aloitin sen harjaamisoperaation. Tamma oli loimen ansiosta pysynyt puhtaana, lukuunottamatta kaulaa joka oli aivan hiekkainen ja pölyinen. Vedin koko karvan läpi ensin kumisualla ja jatkoin sen jälkeen pölyharjalla hitaasti koko hevosen lävitse. Nomppaa alkoi kyllästyttää hidas harjaamiseni ja se muistuttikin levottomuudestaan kuopimalla karsinansa pohjaa ja luimistelemalla vähän väliä. Komensin hevostani tomerasti ja jatkoin harjaamista, kunnes sen koko vartalo oli puhtaaksi vedetty ja jouhet selvitetty. Kavioita putsatessa muistin, että olin unohtanut varata Nompalle kengitysajan. Onneksi kaviot olivat hyvässä kunnossa pidentyneestä kengitysvälistä huolimatta. Laitoin vakiokengittäjälleni saman tien viestiä ja sain tammalle ajan 30.7.

Nakkasin Nompalle varusteet niskaan ja talutin sen tallipihalle, jossa nousin sen selkään. Ajattelin pitkästä aikaa taivutella tammaa kuolaimettomilla suitsilla, jotta se "taito" ei unohtuisi jatkuvan kuolaimien käytön seurauksena. Nomppa oli hyvin virkeä ratsastaessani sen kentälle, joka oli tähän aikaan tyhjillään muista ratsukoista. Annoin tammani kävellä n.15 minuuttia kenttää ympäri ohjat pitkinä, kunnes aloin kokoamaan sitä ravia varten. Nomppa osoitti mieltään ravistelemalla päätään ja huiskimalla hännällään, sillä se ei selvästi nauttinut työskentelystä vesisateella. Itse en sateesta välittänyt, vaan keskityin täydellisesti saamaan Nompan hyvin avuilleni. Kun vihdoin sain ratsun tasaiseen raviin perääannossa aloin taivuttelemaan sitä erilaisilla kiemuraurilla. Nostelin välillä myös laukkoja ja tein pikaisia siirtymisiä laukasta raviin, sillä näin tiesin Nompan pysyvän hyvin kuulolla koko ratsastuksen ajan. Sade alkoi hellittää ja olimme kummatkin väsyneitä sekä litimärkiä melkein tunnin mittaisen ratsastuksen jälkeen. Päätin lopettaa siihen, sillä sain Nompasta irti paljon hyviä suorituksia kaikissa askellajeissa ja olin elukkaan enemmän kuin tyytyväinen.

Talutin märän hevosen talliin ja riisuin siltä varusteet jättäen sen hetkeksi karsinaansa lepäämään. Menin itse varustehuoneeseen putsaamaan kentällä kuraantuneita varusteita ja nappasin satulahuovan satulasta irti jotta se kuivuisi paremmin. Laitettuani varusteet paikoilleen kävin vielä moikkaamassa Nomppaa ja jätin sen karsinaansa, sillä kohta tulisivat sisälle muutkin hevoset.

[Lisa]

'Nomppa ontuu vasenta etusta, etenkin ravissa. Pääsetkö katsomaan? Laitoin sen toistaiseksi karsinaan. Terveisin Emma'
Tällä tekstiviestillä alkoi maanantaiaamuni. Totta kai se ontuu. Minun tuurillani vaiva olisi varmasti vakava, tosin toivon tietty parasta enkä saisi lietsoa itseäni painajaismaisilla ajatuksilla. Nakkasin päälle tallivaatteeni, vetäisin kupillisen kahvia naamariin ja lähdin ajamaan Rinnsteiniin.

Tallilla syöksyin suoraan Nompan karsinalle. Tamma hörähti ja alkoi hamuilemaan karsinan kaltereita, luultavasti herkkujen ja rapsutusten toivossa. Avasin karsinan oven ja rapsutin tammaa tervehdykseksi, jonka jälkeen kumarruin sen jalan luokse. Turvoksissa jalka ainakin oli, vasen etunen oli kaksi kertaa oikean etusen paksuinen ja tamma selvästi arasti jalkaan koskemista. Varovasti silelin jalkaa ja tunnustelin sen lämpöä. Ei onneksi kovin kuuma, mutta muita jalkoja lämpimämpi kuitenkin. Lähdin hakemaan taukotilan pakastimesta Nompan kylmäsuojat, jolla voisin laskea turvotusta ainakin ensi alkuun. Laitoin viileän suojan sen jalkaan, jonka jälkeen päätin harjata tamman sillä suojan tulisi olla 20 minuuttia tehotakseen hyvin.

Nomppa härvelti karsinassa levottomana, sillä oli varmasti kiire jo päästä ulos muiden hevosten kanssa. Harjailin sitä välittämättä sen touhuilusta ja juttelin samaan aikaan puhelimessa eläinlääkärimme kanssa. Tamma sai alustavan klinikka-ajan seuraavalle viikolle, jos ontuminen ei siihen mennessä olisi jo loppunut. Emma kävi myös tamman karsinalla ja hän sanoi ontumisen luultavasti johtuvan tarhassa riehumisesta.

"Olisiko mahdollista saada Nomppa taas hetkeksi yksin tarhaamaan, ettei se rikkoisi itseään yhtään enemmän?" Kysyin Emmalta. Nainen mietti hetken aikaa ja tokaisi hieman pettyneenä ettei vapaita tarhoja ollut Nomppaa varten.
"Voi hittolainen, mitähän me voitais tän neitokaisen kanssa tehdä.. Se hajottaa itsensä kaverin kanssa riehuessa." Sanoin mietteliäänä ja samaan aikaan harjailin Nomppaa reippaasti.
"Minun täytyy selvitellä asiaa, mutta jos alkuun pidetään Nomppaa mahdollisimman paljon karsinassa ja lyhyitä aikoja tarhassa niin, että tasaisin väliajoin tarkistelen tilannetta?" Emma sanoi minulle ja jäi odottamaan vastaustani.
"No näinhän meidän on pakko menetellä, en keksi itse parempaakaan. "
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua irrotin kylmäyssuojan ja kävin viemässä sen sekä harjat paikoilleen. Kuljetin Nompalle karsinaan kasan heinää ja laitoin sen iltaruoankin oven eteen valmiiksi. Kello oli pian kolme iltapäivällä ja oli hyvinkin mahdollista, ettei tamma enää tarhaan pääsisi. Nompan syödessä heiniään nappasin isoimmat kikkareet karsinasta pois ja vein sille lisää alusia. Jalan turvotus laski hiukan kylmäyksen johdosta, mutta luultavasti nousisi taas yön aikana. Levitin vielä jalkaan arnikageeliä, joka lämmittäisi jalkaa ja saisi veren kiertämään siinä paremmin.

Muuta en voinut oikein tehdä, joten lähdin tallilta ja sanoin Emmalle, että olisin aina valmis tulemaan tallille jos jalka tuntuu menevän huonommaksi. Nainen lupasi seurailla tilannetta ja ilmoitella minulle, joka laski huoltani suuresti. Onneksi olin valinnut hyvän asuintallin Nompalle ja tiesin sen olevan hyvissä käsissä.

Todella harmillisia tuollaiset jalkavammat voimme varmasti Nompalle järjestää myös yksityisen tarhan tilapäisesti!

[Lisa]

                 

Kävin Equestrian Prossa ostoksilla. Nomppa sai uuden kivan estehuovan (heräteostos köh köh), uudet päitset pehmusteilla sekä toisen fleeceloimen. Saatiin vähän varustepäivitystä vihdoinkin, kun entiset päitset tuppaa nuhruuntumaan jo käyttökelvottomaksi ja edellisessä fleeceloimessa oli repeämiä ja pari reikää. Nyt Nompan ollessa osittaisessa karsinalevossa niin hommasin myös suolakiven, jonka laitoin karsinan kalteriin roikkumaan. Neiti kuluttaa aikaansa sitten sen riepotteluun, eikä muihin pahuuksiin. Tänään kävin tamman kanssa kävelyllä ja hoidin sen jalkaa jälleen kylmällä, mutten sen kummempia tallilla puuhaillut. Jalka oli edelleen kuuma ja turvoksissa, eikä tamma kulkenut puhtaasti ravissa. Kävely onneksi luonnistuu, eikä käynnissä jalka edes vaikuta kipeältä.

[Lisa]

Nomppa seisoi leppoisan näköisenä keskellä tarhaa ja koitti napsia viimeisiä heinän korsia maan tasalta. Vihelsin sille ja pujahdin tarhauksen sisäpuolelle laittaakseni tamman naruun kiinni. Kiltisti se käveli luokseni ja tietysti ensimmäisenä hamuili taskuni, tällä kertaa minulla ei ollut antaa sille herkkuja. Talutin Nompan talliin karsinaansa ja tunnustelin sen kaikki jalat läpi. Jalka jota se ontui viikko sitten ei enää ollut lämmin tai turvoksissa. Huokaisin onnellisena ja kävin hakemassa tamman harjat, sillä ajattelin juoksuttaa sitä liinassa hetken aikaa jos jalka oli kunnossa myös liikkeessä. "Hieno tyttö" kehuin hevosta samalla kun harjasin sitä, sillä tällä kertaa nuori tamma oikeasti seisoi nätisti paikoillaan touhuamatta omiaan. Hevosen rauhallinen käytös oli hieman normaalista poikkeavaa, mutta kuittasin sen sillä että suurin osa energiasta oli varmaan purkautunut tarhailun aikana.

Harjattuani Nompan huolellisesti laitoin sille suitset päähän, mutta irrotin niistä ohjat. Virittelin juoksutusliinan niin, että se olisi oikeassa kuolaimessa kiinni ja kulkisi niskan kautta vasemman kuolaimen läpi. Tämän tekniikan olen kaikkien hevosten kanssa todennut toimivaksi, jos oikeaa juoksutuskapsonia ei löytynyt. Lähdin tamman kanssa ulos ja kävin kurkkaamassa maneesin ovelta, jos se olisi vapaa käytettäväksi. Maneesi oli kuin olikin tyhjä, joten avasin suuren oven ja talutin hevoseni sisään. Asetuin itse keskelle maneesia ja annoin Nompan kävellä rauhallisesti suurella ympyrällä.

Tasaiset pärskähdykset kaikuivat maneesin seinillä, kun Nomppa tallusteli eteenpäin rauhallisesti, mutta ympäristöään jatkuvasti tarkkaillen. Kannustin Nompan tasaiseen raviin ja onnekseni huomasin, että se ravasi täysin rentona ja puhtaasti ontumatta. Tammalla oli sittenkin hieman energiaa, sillä ravi meinasi usein vaihtua laukaksi ja ravatessaan neiti heitteli päätään hermostuneena. Vaihdatin juoksutuksen suuntaa ja annoin Nompan ravata saman verran vasempaankin kierrokseen, kunnes pyysin siltä laukkaa. Huomasin sivusilmällä, että Reetta oli tullut norkoilemaan maneesin seinustalle aivan kuin hän yrittäisi olla huomaamaton. Tyttö ei häirinnyt työskentelyä, joten annoin hänen olla ja katsella ja jos hän halusi jutella, niin totta kai juttelisin. Nomppa heitteli takapäätään laukatessa ja välillä minua hirvitti sen kova meno. Annoin tamman kuitenkin riekkua hetken aikaa, sillä tiesin sen keskittyvän paremmin sen jälkeen.

"Noniin, sooooo, aika rauhoittua" sanoin rauhallisella ja hitaalla temmolla, johon tamma reagoi laskemalla laukan reippaaseen raviin. Sen huulten välistä kuului jatkuva pärinä ja korvat olivat tiukasti eteenpäin suunnattuna. Ravuutin tammaa vielä viisi minuuttia kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen pyysin siltä käyntiä. Kävelin sen luokse ja rapsutin palkkioksi.

Reetta uskaltautui maneesin nurkasta luoksemme ja kysyi saako rapsuttaa.
"Totta kai saa, Nomppa on ystävällinen" vastasin lempeällä äänellä. Reetta alkoi silitellä tammani kaulaa ja tokaisi: "Ompa se ihanan värinen! Olen antanut sille porkkanaa silloin tällöin tarhaan".
"Porkkanaa saa antaa, mutta ei liiaksi." vastasin ja lähdin taluttamaan Nomppaa maneesista ulos Reetta vierelläni höpötellen. Tytöllä oli kovasti asiaa ja hän osallistui ahkerasti myös tamman jälkihuoltamiseen, joten ei minun ainakaan yksin tarvinnut sitä harjata ja tarhata. Kokeilin edellisviikolla ontuneen jalan vielä tarkkaan, eikä se tuntunut ollenkaan lämpimältä. Varmuuden vuoksi viilensin sitä 10min kylmällä vedellä, jonka jälkeen siirsin Nompan omaan tarhaansa Helinän kanssa.

[Lisa]

Kello soi jo kuudelta aamulla ja hieraisin silmiäni uneliaana. En muistanut ollenkaan syytä herätykseen, mutta kun vilkaisin puhelimeni näyttöä se ilmoitti "Nomppa klinikka 10:00". Ai perhana olin kokonaan unohtanut tamman klinikkakäynnin! Nousin sängystä ulos ja puin tallikamppeet suoraan päälle, lapset nukkuivat vielä ja ukko oli lähtenyt töihin tunti sitten joten talossa oli hiljaista. Aamutoimieni ja syömisen jälkeen etsin käsiini Nompan passin ja lähdin asettelemaan traileria maasturimme perään.

Rinnsteinin tallipihassa oli kahdeksan jälkeen jo meininkiä, kun Kiira talutteli hevosia pihalle. Nainen huomasi minut ja huusi hyvät huomenet pirteällä äänellä. Vastasin hänelle ja kysäisin samalla jos hän tarvitsisi apua hevosten kanssa, sillä minulla oli vielä hyvin aikaa ennen lähtöä.
"Jos viittisit Meridan ja Ellin viedä tarhaamaan, kummatkin tarhaan numero 12!" Kiira huikkasi minulle ja jatkoi jo matkaansa kahden muun hevosen kanssa. Minä kävelin reippaasti talliin ja nappasin kummatkin tammat karsinoistaan. Meridan ja Ellin tarhattuani autoin Kiiraa vielä parin muun hevosen kanssa, jonka jälkeen siivosin vielä lyhyen siiven karsinat. Nainen kiitti vuolaasti avustani, johon minä en oikein osannut vastata sillä olin avulias perusluonteeltani. Tämähän oli vain päivän hyvä työ, jos yhtään karmaan uskoon.
Nomppa pyörähteli karsinassaan tylsistyneenä. Se kuopi lattiaa ja hamusi karsinan kaltereita, sillä se oli varmasti loukkaantunut siitä ettei päässyt pihalle muiden perässä. Kun astuin karsinaan sain vain nyrpeän ilmeen osakseni ja ensimmäistä kertaa ikinä tamma käänsi takapuolensa minua kohti. Ei se potkaista yrittänyt, mutta selkeästi osoitti mieltään karsinassa seisottamisesta.
"Noh, tulehan tänne nyt niin päästään lähtemään." Sanoin Nompalle ja odotin sen kääntyvän minua kohti. Sitten pujotin päitset päähän ja talutin Nompan käytävälle pikaisesti harjattavaksi.

Kun olin siistinyt tamman karvapeitteen ja laittanut sille kuljetukseen tarvittavat suojat jalkoihin ja häntään, niin menin taluttamaan sen traileriin. Samalla minulle soitettiin klinikalta.
"Soukkasen klinikalta päivää, onko Lisa Laukkanen puhelimessa?" kuului vanhemman naisen ääni.
"Kyllä olen, sain juuri hevoseni lastattua ja olisin sinnepäin lähdössä nyt" Vastasin ja koitin samaan aikaan viritellä Nompalle heinäverkkoa matkan ajaksi.
"Sitä vain tässä soittelin, että klinikalle on tullut hirmu ruuhka kun aamulla sattui onnettomuus hevosauton kanssa. Olisiko mitenkään mahdollista siirtää teidän aikaanne vaikka huomiselle? Olen hyvin pahoillani, tämä ei ollut ennustettavissa" Nainen sanoi hieman harmillisena ja minä tuhahdin erittäin turhautuneena. Kaivelin takkini taskusta yhden tupakan ja istahdin maasturin etupenkille sytyttääkseni sen. Hetken hiljaisuuden jälkeen sain vain vastattua, että jätämme tulematta. Sovimme naisen kanssa, etten lähtisi Nompan kanssa ollenkaan klinikalle, jos tamma eilen oli puhtaasti liikkunut joka askellajissa. Jos jotakin kuitenki ilmeni, niin sain hyvitykseksi ilmaisen eläinlääkärin tarkastuksen kotitallilla. Jotain hyvää siis tässäkin tapauksessa!

Poltin savukkeeni rauhassa ja tumppasin sen auton tuhkakuppiin. Loikkasin penkiltä ja menin ottamaan Nompan trailerista ulos. Tamma oli selvästi hämmentynyt, sillä vastahan se oli koppiin joutunut ja nyt jo mami tuli hakemaan pihalle. Päätin ratsastaa tammalla jo heti aamusta, sillä muutenhan olin tullut ihan turhaan tallille aikaisin.

Varustettuani Nompan talutin sen kentälle ja nousin selkään. Annoin tamman kävellä pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen aloitin kevyellä ravailulla kumpaankin suuntaan. Nomppa oli alusta alkaen hyvin kuulolla ja se kulki rennosti, mutta reippaaseen tahtiin. Rapsuttelin kirjavaa hevosta vähän väliä kehuiksi, sillä harvoin se kulkee näin hyvin. Kävimme läpi kiemurauria ja voltteja eri suuntiin ihan vain taivutusharjoituksiksi. Laukannostot tein pääty-ympyröillä kummassakin suunnassa ja sen lisäksi annoin tamman laukata pari ns. vapaata kierrosta, jolloin en sen vauhtia kummemmin jarrutellut. Hyvän työn jälkeen annoin Nompan jälleen kävellä jonkun aikaa samalla kun itse oli pakko päästä päivittämään onnistuneesta treenistä Facebookiin ja Instagramiin.

Kello oli melkein 11:00, josta hieman järkytyin sillä aika tallilla oli mennyt todella nopeasti. Hoidin rivakkaan tahtiin Nompan ja laitoin sen tarhaansa, jossa heti ensimmäisenä oli pakko päästä piehtaroimaan liikunnasta tulleet hikipisarat hiekkaan. Vilkuilin kelloani ja sitten lähdin ajamaan kotiin päin, jotta kerkeäisin tehdä ruokaa ennen mieheni kotiin tuloa.

[Lisa]

Tarhamöllötys tältä päivältä. Nomppa sai muutaman päivän rentoa liikuntaa, tavallaan kiitokseksi kun koulukilpailut menivät meidän osaltamme niin nappiin. Nyt aloitetaan taas kuitenkin treenaaminen ja ajattelin ruveta hyppäämään tammalla useammin koulukiemuroiden sijasta.

[Lisa]

Marraskuun loppu ei ollut kauneinta aikaa. Lunta oli satanut jonkun aikaa, mutta sitten tulivat plussakelit takaisin ja lumi alkoi sulaa hiljalleen pois. Heräsin jo kuuden aikaan aamulla ja yllätyksekseni pakkanen oli jälleen laskenut -2 asteeseen, joka ilahdutti sillä plussakelit eivät innostaneet liikkumaan mihinkään kun oli niin märkää ja pimeää jatkuvasti. Vetäisin ratsastussaappaani housujen päälle ja laitoin päälleni nimelläni brodeeratun kevyttoppatakin. Auto oli onneksi lämmityspistokkeessa, joten pääsin nopeasti lähtemään tallille.

Rinnsteinin pihassa oli seitsemän aikaa jo menoa, sillä oli hevosten aamuruokinnan aika. Suuntasin heti talliin, jossa törmäsinkin Kiiraan. Vaihdoimme lyhyesti kuulumiset pitkästä aikaa ja sitten kävelin Nompan karsinalle, jossa se rauhallisesti nautiskeli ruokaansa.
"Hei tyttö" Minä sanoin ja rapsutin tammaani korvan takaa. Se hörähti minulle lempeästi, jonka jälkeen tunki turpaansa kainalooni.
"Sori mul ei nyt oo mitään sulle, unohdin sun herkutki kotii" Vastaasin Nompan hellyyden soitukseen ja halasin sitä. Kävin hakemassa tamman harjat ja varusteet, sillä ajattelin käydä nurmikentällä ratsastamassa, siellä kun oli vielä hyvin säilynyt lumet.
Harjattuani Nompan kiharan karvan huolellisesti aloin laittamaan sille varusteita päälle. Tamma seisoi rauhallisesti paikoillaan mutustellessaan vielä viimeisiä heinänkorsia karsinan lattialta. Laitoin hiukseni pompulalle ja kypärän päähän ja lähdin taluttamaan Nomppaa ensin hiekkakentälle. Nomppa oli selvästi hyvin energisellä tuulella, se pärski ja steppaili kun nousin sen selkään. Otin ohjat kunnolla käsiini ja käskin Nompan kävellä. Tamma oli sitä mieltä, että kävely on tylsää ja se pomppikin paikoillaan kuin mikäkin sähköjänis. Minulla oli hieman vaikeuksia pidätellä sitä, joten kymmenen minuutin "kävelyn" jälkeen otimme reippaampaa ravia kenttää ympäri tehden välillä voltteja ja siirtymisiä käyntiin, jotta tuntuma hevosen suuhun säilyisi.

Ravilämmittelyn jälkeen siirryin Nompan kanssa nurmikentälle, jota peitti noin 5-10cm lumikerros. Nomppa laski päänsä ja maisteli lunta, jonka jälkeen se pinkaisi eteenpäin ihan yhtäkkiä. Horjahdin satulasta, mutten tippunut selästä alas ja sain pian taas tuntuman Nomppaan. Otimme jälleen reippaita ravipätkiä ja käyntiin siirtymisiä, sekä joitakin peruutuksiakin jotta saisin tamman paremmin kuulolle. Kun vihdoin Nomppa alkoi rauhoittumaan, niin otin sen kookkaalle ympyrälle ja nostin vasemman puolen laukan. Tamma innostui taas "hieman" liikaa ja singahti eteenpäin suurella lammasloikalla, mutta sain sen onneksi heti sen jälkeen takaisin kuulolle. Jouduin tekemään paljon töitä, että sain Nompan pysymään tasaisessa laukassa peräänannosta puhumattakaan. Vaihdoin ympyrän leikaten suuntaa ja sain jopa yhden laukanvaihdon onnistumaan, se oli ihan uusi juttu. Hetken laukkailun ja säätämisen jälkeen laskin tamman taas raviin ja ravailimme viitisentoista minuuttia pitkin nurmikenttää kaula pitkänä. Lopuksi kävimme vielä mukavan pienen käyntilenkin maastossa, joka sujui hyvin, sillä tamma oli saanut päästellä höyryjään ihan tarpeeksi.

Olimme tallilla 9 aikaan takaisin, talutin Nompan talliin ja riisuin siltä varusteet. Tamma ei ollut hionnut kuin ihan pienesti lavoista, joten nakkasin sille kevyen toppaloimen selkään ja vein sen Helinän kanssa tarhaan. Kävin vielä hakemassa autosta termarini ja menin tallin taukohuoneeseen hörppimään kahvia. Olin alkanut säilyttää Nompan liikutuskirjaa kaapissamme, joten täytin taas yhden ratsastuskerran sinne ja kerroin hieman miten on mennyt ja mitä ollaan tänään tehty. Kahvin juotuani lähdin takaisin kotiin, sillä kotosalla oli vielä paljon asioita tehtävänä.


// Todella mahtavaa, että löysit taas aikaa kirjoitella tekstiäsi on niin mukava lukea!

[Lisa]

Tallissa oli hiljaista, vain muutaman hevosen satunnainen pärskintä ja kavioiden kopina pitivät tallissa jonkinlaista elämää. Nompan olin laittanut tällä kertaa pesukarsinaan varustettavaksi, sillä minun oli pakko huuhdella sen jalat tarhailun jälkeen. Tamma kuivatteli hetken itseään samalla kun harjasin sitä ja höpöttelin sille sitä sun tätä. Laitoin puhelimestani radion päälle, sillä tallin radio ei jostain syystä juuri tänään toiminut.
"Miten susta neiti hyvä lähtee näin paljon karvaa? Sunhan pitäisi kasvattaa sitä talvea vasten, eikä pudottaa" puhuin hevoselleni. Laitoin Nompalle satulan ja suitset, sekä kieritin vielä pintelit sen jalkoihin. Tamma oli älyttömän söpö, sillä olin juuri ostanut sille vaaleanpunasen satulahuovan Lena Furbergin piirtämällä hevoskuvalla sekä vaaleanpunaiset joustopintelit.
Kuulin takanani tutun henkilön äänen, "Hevosestasi tulee mieleen ihan Barbie-hahmo", Adam tokaisi ja tarjosi kättään tammalleni haisteltavaksi. Nomppa "kohteliaasti" töytäisi miestä ja koitti napata takin taskusta kiinni.
"Nomppa älä viiti!" sanoin ja jatkoin samantien lausettani: " Joo mä oon vähän innostunu pukemaan tota vaaleenpunaseen". Adam naurahti ja rapsutti Nomppaa vielä korvan takaa, jonka jälkeen hän sanoi olevansa kiireinen ja jatkoi matkaa. Minä kiristin vielä Nompan satulavyön ja mittasin jalustimet hieman lyhyemmäksi, sillä ajattelin hypätä sillä tänään.

Talutin Nompan maneesiin, sillä kenttä oli turhan huonossa kunnossa esteiden hyppäämiseen. Laitoin Nompan ohjat jalustimen taa ja jätin tamman hetkeksi maneesin keskelle irtonaisena, kun laittelin itse esteitä valmiiksi. Yksi 40cm ristikko ja kaksi 60cm pystyä olisi ihan hyvä näin ensi alkuun. Nousin tamman selkään ja kävelin sen kanssa ensin 15 minuuttia, jonka jälkeen otimme kevyitä ravitaivutteluja kumpaankin suuntaan.

Ensimmäinen harjoitus oli suunnata vasemmassa laukassa ristikolle, josta jatkoimme laukkavoltille ja laukanvaihdon kautta ensimmäiselle pystylle. Nomppa virkeni heti päästessään hyppäämään, joten jouduin pidättelemään sitä hieman jotta saataisiin puhtaat lähestymiset esteille. Ensimmäisen pystyn päällä laukka vaihtui taas vasemaan ja sitten jatkettiin toiselle pystylle. Tehtiin tämä "rata" muutaman kerran läpi, kunnes se sujui toivotusti ja Nomppa alkoi jälleen keskittymään paremmin apuihini. Tamma hörähteli ja steppaili paikallaan, kun pyysin sitä kävelemään edes hetken. Se ei millään olisi halunnut pysähtyä, sillä se tuijotteli esteitä koko ajan ja koitti suunnata itse niille. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan ja pystyimme jatkamaan hyppäämistä.

Hypättiin vielä pari kertaa 60cm pystyjä eri suunnista ja eri järjestyksessä, jonka jälkeen laskeuduin alas ja nostin ristikon 60cm:iin ja pystyt 80cm:iin. Teimme alun tehtävän näillä korkeuksilla uudestaan ja sitten taas hupihyppyjä sieltä täältä. Lopuksi vielä verryttelin tammaa kevyessä ravissa ohjat pitkänä ja kiitin sitä hyvästä työstä rapsuttelemalla selästä käsin. Laskeuduin selästä alas ja siivosin esteet takaisin paikoilleen, jonka jälkeen talutin Nompan talliin.

Tammani oli aivan hiessä, joten suuntasimme pesukarsinalle jälleen. Riisuin siltä varusteet ja suihkuttelin lämpimällä vedellä karvan puhtaaksi hiestä. Laitoin jalkoihin linimenttiä ja heitin Nompan selkään kaulakappaleellisen fleeceloimen, sillä se saisi jäädä lämpimään talliin kuivattelemaan. Vietyäni tavarat paikoilleen ja tamman karsinaan, kävin vielä laittamassa sille heiniä karsinaan jonka jälkeen suuntasin kotiin.


(Onpa muuten ihanaa, kun on aikaa kirjoitella taas! ♥)

[Lisa]

Kevyt lumipeite narskui kenkien alla pienessä pakkasessa. On ihanaa, että on joulukuu, mutta valoisampaa saisi olla. Tallipihalla oli hiljaista, kun taluttelin Nomppaa ja juttelin samalla puhelimeeni. Puhelun päätyttyä nousin tammani selkään ja suuntasin maneesille. Maneesissa oli kaksi muutakin ratsukkoa, mutta menossa ei ollut opetustuntia joten liityimme joukkoon.

"Hei häiritäänkö me Nompan kanssa?" Kysäisin vielä kohteliaisuuttani. Tunnistin kaksi ratsukkoa Saagaksi ja Rasmukseksi, olin jutellut heidän kanssaan aiemminkin.
"Et todellakaan häiritse, mukaan vaan!" Saaga huikkasi Mytyn selästä ja huiskutti kättään. Annoin Nompan kävellä hetken aikaa sisäuralla, jonka aikana juttelin Saagan kanssa, mistäpä muustakaan kuin hevosista. Rasmus keskittyi omaan ratsastamiseensa, joten häntä en halunnut häiritä. Saaga kuitenkin meni jo loppukäyntejä komealla orillaan, joten hänellä oli aikaa höpistä kanssani.

"No siis me ollaan nyt Mytyn kaa menty vähän rennommin, ku se on kummiski aika nuori." Saaga sanoi ja hymyili perään.
"Nomppakin saanut vähän rennompaa liikuntaa, treenata pitäis mut oma motivaatio ihan hukassa, joten mieluummin mennään tyytyväisenä rennosti kuin treenattaisiin verenmaku suussa jos ei vaan kiinnosta. Ens kesänä olis kyl tarkotus kilpailla, mut saa nähä miten edistytää."
"Ettekös te ole jo kilpailleet Nompan kanssa?"
"Ollaanhan me, mut haluisin vaativampia luokkia. Tamma on fiksu ja oppivainen, se vaan tarvii motivoituneen ratsastajan, että kulkis nätisti." Sanoin ja kokosin samalla tamman ohjat. Saaga sanoi lähtevänsä takaisin tallille, joten jäin ravailemaan Nompalla yksikseni.

Rasmusta ja Benkkua varoen aloin tekemään Nompalla kiemurauria ja voltteja harjoitusravissa. Tamma tuntui hieman jäykältä ja se kulki siistin peräänannon sijaan ihan linkussa. Ratsastin Nomppaa enemmän eteenpäin ja myötäsin ohjista hiukan, jolloin peräänantokin alkoi muodostua ja meno tuntui taas hyvälle. Muutamia laukkaympyröitä lukuunottamatta menimme noin 40min ravissa rennosti ja oikeanlaista askelta hakien. Hikinen Nomppa pärskähti tyytyväisenä kun annoin ohjista enemmän periksi ja lysähdin itsekin mukavaan asentoon istumaan.

Mieleeni välähti idea ilman satulaa ratsastamisesta, joten laskeuduin selästä alas ja riisuin satulan Nompalta. Maneesin reunasta tukea ottaen pääsin loikkaamaan tamman selkään ilman jalustinten apua. Nomppa kulki rauhallisesti uraa pitkin ja taivutteli kaulaansa alaspäin. Välillä se nosti päänsä ylös ja hirnahti kavereiden toivossa, hieman pettyneelle se näytti kun kukaan ei vastannut sen kutsuun. Rapsuttelin Nomppaa ja höpöttelin sille, laulelin jopa ihhahhaata, onneksi kukaan ei ollut kuulemassa. Käveltiin 20 minuuttia, jonka jälkeen laskeuduin selästä ja viskasin Nompan selkään fleeceloimen jonka otin tallista mukaani. Oli ihanaa päästä talliin, jota hevosten tasainen hengitys oli lämmittänyt ja saanut sen tuoksumaan pellavalle ja no.. hevoselle! Nomppa koitti kurkkia jokaiseen karsinaan, joten jouduin "raahaamaan" tamman karsinaansa, että pääsisin joskus kotiinkin. Pikaisesti varusteet pois, huolellinen harjaus ja heiniä tammalle ja tallityöt olivat siinä. Muistin jopa käydä satulan hakemassa maneesista ja viedä sen paikoilleen. Sitten tallustin pimeälle parkkipaikalla ja lähdin kotiini.

[Lisa]

"Huhuh, tää pakkanen tosiaan tuntuu luissa ja ytimissä" Totesin kävellessäni tallia kohti. Pidin kädet tiukasti taskussa ja uppouduin takkini kaulukseen, mutta silti paleli. Saapuessani talliin koin ihanan lämmön tuulahduksen ja avasin hieman takkini vetoketjua. Suuntasin suoraan Nompan karsinalle ja ojensin kalterin välistä porkkanan tammalle. Hevoset huomasivat minun saapuneen talliin joten sain tervehdykseksi muutamia hörinöitä ja jopa hirnahduksenkin.

Kävin hakemassa Nompan harjat ja pujahdin sen karsinaan. En laittanut tammaa edes kiinni, halusin antaa sen syödä heiniään rauhassa. Pitkin vedoin kävin sen kiharan karvan läpi moneen kertaan, jonka jälkeen puhdistin sen kaviot huolellisesti. Selvitin sen jokaisen jouhen, takkuiseen häntään tarvitsin hieman karvanselvitys-suihketta. Olin harjannut tammaa jo tunnin verran, sen heinätkin olivat jo loppuneet ja jäljellä oli enää muutamia korsia lattialla. Laitoin Nompalle kuolaimettomat suitset päähän sekä villaloimen. Itseni varustin kypärällä ja lisäksi vedin jalkaan topparatsastushousuni, joita säilytin omassa kaapissani.

Oli jo pimeää, kun nousin tallipihalla ratsaille, joten laitoin otsalamppuni päälle ja lähdin kävelemään Nompan kanssa metsäreittiä kohti. Rauhallista kävelyä tien reunassa luontoa seuraten kaipasinkin, sillä näin kylmällä ei kummemmin voinut treenatakaan. Lumi narskui Nompan kavioiden alla ja sen hengitys höyrystyi ilmaan. Napautin pohkeilla tammani kylkiä ja se nosti hidastempoisen ravin kaula pitkänä. Istuin selässä rauhallisesti ja pidin ohjista kevyesti kiinni, enempää minun ei tarvinnut tehdä, sillä Nomppa oli rauhallisella tuulella viimeaikaisten treenien jäljiltä. Menimme muutaman kilometrin eteenpäin, välillä kävellen ja välillä ravaten. Sitten käännyimme takaisin tallille päin ja otin tammalla pienehkön laukkapätkän. Nomppa piristyi laukkapätkästä, mutta oli silti kuulolla koko maastoreissun ajan. Viimeiset kaksi kilometria ennen tallia kävelimme rauhallisesti ja samalla tein pidätysharjoituksia sekä pohkeenväistöjä, niitä kun oli helppo ja mukava harjoitella myös maastoillessa.

Saavuimme takaisin tallipihaan, jossa loikkasin alas selästä ja kävelytin Nompan talliin.
Tallissa oli muitakin ihmisiä hoitamassa omia hevosiaan, tänään en jaksanut olla sosiaalinen, joten talutin Nompan karsinaansa ja hoidin sen huolellisesti ennenkuin lähdin kotiin.

//Kiva pieni tarina valitettavasti ei nyt irtoa parempaa kommenttia kuumehouruissa

[Lisa]

Hankitreeni on parasta silloin, kun ei jaksa keskittyä koulukiemuroihin tai esteiden hyppimiseen talvella. Tänä aamuna Nompalla oli hyvin paljon energiaa, mistä lie tullut, sillä olen ahkerasti sitä viime aikoina ratsastellut. Päästyämme kentälle tamma päästi ensimmäisenä kuuluvan hirnahduksen, jonka jälkeen se alkoi ponnahdella takasilleen ja loikkia "raviaskeleita" eteenpäin. Tämä oli täysin hallitsematonta, minun työkseni jäi istua syvälle satulaan ja koittaa näyttää siltä, että nämä piaffeaskeleet kuuluisivat päivän ohjelmaan. Eivät kuitenkaan kuuluneet, joten hetken aikaa taisteltuani Nompan kanssa siitä mitä askellajia mennään, päätin siirtyä neiti "en aio keskittyä"-kanssa pellolle.

Pellolla oli mukavan korkea hanki, joka varmasti hidastaisi tamman menoa. Nomppa asteli korvat hörössä lumihankeen ja työnsi sinne turpansa, jonka jälkeen pärskähti niin, että puuterilumi hajosi ilmaan. Rapsutin tammaani hetken aikaa ja nappasin Instagramiin kuvan sen korvien välistä ja kauniista talvimaisemasta. Sen jälkeen aloitettiin "työskentely". Työskennellyllä tarkoitin tänään maltillista ravia syvässä hangessa, jonka jälkeen päästelimme oikein kunnon lumihankilaukkaa. Nomppa paineli niin kovaa, kuin kömpelöillä jaloillaan pääsi ja heitti se muutamat kunnon pierupukitkin laukan aikana. Muutaman kenguruhypyn tai lammasloikan tai mitälien jälkeen tamma alkoi kuitenkin rauhoittua ja saatiin me loppuverryttely menemään jopa niin, että näytimme ihan oikealta ratsukolta laaman ja perunasäkin sijaan.

Talliin päästyä olin aivan jäässä, sillä pakkanen oli taas kiristynyt edellisestä viikosta. Nompan ryntäät olivat huurussa, sillä sen karvapeite oli kerännyt kevyen hien pintaan. Laitoin sille fleeceloimen päälle ja heitin heinät karsinaan, myöhemmin tulisin päästämään sen takaisin tarhaan, kunhan hiki olisi kuivunut kokonaan.

// Pitkään aikaan ei oo inspistä löytynyt, mutta ehkä nämä pikkutarinat kelpaavat toistaiseksi