Helinän päiväkirja

[Heidi]

Hibiscus Castroi "Helinä"
WPB, tamma, 3 v
Omistaja Heidi Suotanen
Sivut

maanantai	tiistai	keskiviikko	torstai	perjantai	lauantai	sunnuntai
läpiratsastus/kouluvalmennus	ilman satulaa/juoksutus	VP	koulu/puomi	este(valmennus)	kevyt maasto	VP

Huom!
Sileällä jännesuojat tai pintelit etusiin ja takasiin
Esteillä jännesuojat etusiin ja takasiin
Riimu aina tarhassa
Ratsastuksen jälkeen aina kylmäys letkuilla vähintään 15 min.

Loimitus
0°C → vaaleanpunaharmaa sadeloimi
-12°C → vaaleanruskea toppaloimi
-25°C → ei tarhata ollenkaan
Sateella/kovalla tuulella vaaleanpunaharmaa sadeloimi

Pakkasella alku- ja loppukäynnit fleeceloimi päällä

Ruokinta
Aamulla: ¼ litraa kauraa + sylillinen heinää
Päivällä: Puuro (½ dl pellavaa, 1 dl kivennäistä, 1 dl muscleCarea turvotettuna + ¼ kauraa) + vähän heinää
Illalla: ¼ kauraa + paljon heinää yöksi

[Heidi]

Uusia tuulia
9.6.2015

Saavuttiin Helinän kanssa uudelle kotitallille. Eipä vauva ollut moksiskaan uudesta kotipaikasta

Heidi & Helinä, 1 HM

// Tervetuloa vain teille! Kivaa saada tuollainen ihanan värinen ponitus joukkoon <3
Aivan ihana kuva, näitä lisää

[Heidi]

Maastoilijat
11.6.2015

"Pummi, istu", sanoin napakasti yli-innokkaalle koiralleni, joka olisi halunnut ryöstää kaikki tavarat Helinän harjapakista - omenaherkuista pölyharjaan. Plumbert istuutui pakin viereen tuijottaen sitä kuin haukka. Pyöräytin silmiäni, on tuo hurtta niin hassu.
Hävisin karsinan sisäpuolelle, jossa ponivauvani tutki uteliaasti kämppäänsä. Vaikka se oli siellä jo parisen päivää asustellut, se tunsi aina löytävän jotain uutta ja mielenkiintoista, "herranjestas, oliko tämä nurkka tässä eilen!?". Tarrasin Helinän vaaleanpunaisesta riimusta ja käänsin sen nenä kohti tallin käytävää, hieman vastahakoisesti kääntynyt poni keskittyikin sitten tarkastelemaan kaltereita - nekin ovat varmaan tulleet siihen yön aikana. Harjailin ponia kaikessa rauhassa vaikkei se mitään puunausta olisi edes tarvinnut, suunitelmissani oli nimittäin vain käydä taluttelemassa sitä läheisessä maastossa. Ulkona tihutti hieman, joten päätin käydä hakemassa vilukissalleni fleeceloimen. Matkalla varustehuoneeseen tormäsin Lisaan, joka harjaili Nomppaa karsinassa kaikessa rauhassa.

"Moikka!", tervehdin naista, joka tervehti minua kohteliaasti takaisin.
"Vitsit sun hevonen on nätti", sanoin ihastuksissani tarjotessani kättäni tamman haisteltavaksi.
"Onhan se", Lisa sanoi lempeästi ja taputti hevostansa kaulalle.
"Hei tota, onko sulla jotain suunnitelmia ratsastuksen suhteen? Aion mennä Helinän, se on siis mun poni, kanssa tutkiin maastoja maastakäsin, ja ajattelin että seura tekisi terää. Voitaisiin tutustua siinä samalla!", selitin innoissani kolmikymppiselle, joka katseli minua hieman epäileväisen näköisenä.
"Itseasiassa voisin tulla selästä kävelemään alkukäynnit, saisipa Nomppakin nähdä maisemia.", Lisa vastasi.
"Hieno juttu, mä alan olla jo valmis, et lähetään heti kun sulle sopii", sanoin vielä nopeasti ennen kuin jatkoin matkaani kohti varustehuonetta.

Löydettyäni Helinän ruskean tallitoppiksen - vaaleanpunainen fleece kun taisi jäädä johonkin muuttokasseista - törmäsin Rasmukseen. Tällä kertaa melko kirjaimellisesti.
Avasin varustehuoneen oven ja osuin sillä melkein miekkosta naamaan - onneksi hän ehti vetää nassunsa pois vaaravyöhykkeeltä ennen tuhoa. Miehen ensireaktio oli aika korvaamattoman näköinen, jonka vuoksi repesin röhönauruun. Rasmuskin alkoi naureskella, todennäköisesti minun tartuttamana.

"Haha sori", pahoittelin miehelle naurun keskellä.
"Ei se mitään", Rasmus vastasi rennosti, hänkin hieman nauraen.
Rasmus katosi siinä samassa varustehuoneen syövereihin, joten palasin itse Helinän luokse. Lähestyessäni karsinaa Plumbert oli positiiviseksi yllätykseksi pysytellyt paikoillaan, vaikka huomasin harjapakin sisällön olevan hieman sekaisempi kuin mitä se oli ennen lähtöäni. Avasin tammani karsinanoven, ja Helinän tervetuloa-nuuhkauksien saattelemana heitin ruskean toppiksen ponin selkään. Hihkaisin siinä samassa Lisalle olevani täysin valmis, ja hänkin sanoi olevansa valmis tuota pikaa.

Hetken notkuiltuani karsinan oven suulla huomasin Rasmuksen tallustelevan käytävän läpi, joten päätin kysyä mieheltä suoraan josko hän haluaisi lähteä minun ja Lisan seuraksi maastolle katselemaan paikkoja. Rasmus vastasi ohimennen, että on menossa juoksuttamaan Easyä, mutta ilmaisin Lisan menevän ratsastamaan. Miehen ilmeestä näki, ettei hän olisi kovin mielellään lähtenyt, mutta suostui lopulta pyyntööni.

Hetken päästä olimme kaikki valmiita, ja lähdimmekin Rasmus kärkenä kohti maastopolkuja. Rasmuksen jälkeen olin minä Helinän kanssa ja Plumbertin kanssa, ja perällä oli Lisa Nompan selässä. Porukka tuntui aika hiljaiselta, joten päätin murtaa jään kysymällä kauanko porukka oli ollut Rinnsteinissä. Siitä sitten aloimme jutustelemaan hiukan, minä olin kuitenkin kysyjän roolissa enimmäkseen.
Ei mennyt aikaakaan kun olimme jo kiertäneet jonkun lyhyen lenkin, josta Lisa jatkoi matkaansa kohti kentälle. Sanoimme heipat naiselle, ja jäimme hetkeksi seisoskelemaan nauttien kesäillan viileydestä.
Rasmuskin sanoi että voisi jo mennä, mutta halusin itse kuitenkin talutella Helinää vielä vähän aikaa jollain toisella reitillä. Yritin saada miekkosen taivuteltua mukaani, mutta hän tosiaan halusi palata takaisin.

“Mutta mitä jos metsästä hyökkää joku hirviö, kuka suojelee mua ja mun ponivauvaa?”, intin mahdollisimman säälittävästi, jotta Rasmus muuttaisi mielensä. Huokauksen ja silmien pyöräytyksen jälkeen mies suostui tulemaan mukaani.

“No vähäks aikaa sitten”, Rasmus tokaisi.

Heidi & Helinä, 2 HM
(otsikko on hurjan mielikuvituksellinen)

[Heidi]

#
9.7.2015

(se on peilin kautta otettu, haastava piirtää )
Heidi & Helinä, 3 HM

// Kivan mielikuvituksellinen piirros! Tästä merkinnästä myönnetään Supermerkki! Jee!

[Heidi]

Kuukausikatsaus
1.9.2015

Elokuu oli harvinaisen kiireinen kuukausi niin minulle kuin Helinällekin. Täten, koska kirjoittaminen tai piirtäminen ei ole sovittunut aikatauluuni, kerron kuukauden kuulumiset lyhyesti ranskalaisilla viivoilla.

- No ensinnäkin koulu alkoi, joka on syönyt eniten aikaani. Sitä tarvitse sen enempää selittää.
- Helinä aiheutti minulle sydänkohtauksen kuukauden alussa, kun neiti päätti riehuta tarhassa. Saldona irtokenkä (joka vielä katosi tarhan uumeniin, en vieläkään ymmärrä mihin se on voinut kadota niin pienellä alueella) ja mojovan kokoinen pintanaarmu. Haava saatiin kuntoon nopeasti, mutta irtokengän vuoksi en voinut liikuttaa Helinää kuin vain kävelyttämällä tai juoksuttamalla. Tammahan on todella herkkä kavioistaan, jonka vuoksi se alkaa ontumaan kuin taikaiskusta jos sillä ratsastetaan kengättömänä.
- Viikon odottelun jälkeen saatiin Helinälle rautaa jalkaan, joten aloitettiin taas treenaaminen kunnolla. Valkoissa käytiin ahkerasti, estevalkku myös hyppäsi Helinällä viime viikolla ja sanoi tamman olevan tosi potentiaalinen esteponi. Jes jes, työ ei ole mennyt hukkaan!
- Tunnen taas köyhän opiskelijan tuskan, jonka vuoksi olen tehnyt hommia isän firmassa aina toisinaan. Aina se sanoo, että maksaa kyllä jos rahaa tarvitsen, mutta omatunto kolkuttaisi jos alkaisin elää vanhempieni siivellä.
- Helinästä vielä sen verran, että ei olla päästy avaamaan syyskisakautta, mutta eiköhän kohta päästä ensimmäisiin kisoihin.

Heidi & Helinä, 4 HM

[Heidi]

Kuinka saada herkkuja ála Helinä
27.9.2015

1. Etsi herkkuja omistajan takin taskuista.
2. Etsi herkkuja omistajan housujen taskuista.
3. Etsi herkkuja omistajan kädestä.
4. Etsi herkkuja harjapakista.
5. Etsi herkkuja omistajan takin taskusta, sinne on saattanut teleporttautua pari tässä ajassa.
6. Kuule, kuinka omistaja sanoo ettei missään etsimissäsi paikoissa ole herkkuja.
7. Odota että omistaja käy hakemassa pari leipää sinun "säälittävyytesi" takia.
8. Voilá!

Heidi & Helinä, 5 HM

// Haha! loistavat ohjeet!

[Heidi]

Koska lastenloru kuvastaa Helinää paremmin kuin runo
2.10.2015

Hupsista keikkaa, hillihalli heikkaa,
Helinä se kammoaapi juoksutusraippaa.
Silmät suurina, valtameren lailla,
Taitaapi poni olla hieman ällia vailla.
Liinasta rimpuillen yrittääpi pois päästä,
Minä sille valittaen kurjasta päivästä.

Hupsista keikkaa, hillihalli heikkaa,
nyt ei ole ponia enää näkyvissä,
kädessäni liina ja toisessa raippa,
Helinä juosten kauas pakoon,
ei taida tulla positiivisia ajatuksia jakoon.

// Hyi elämä, ei enää ikinä runoja.

Heidi & Helinä, 6 HM

[Heidi]

Thö Sunnuntai
25.10.2015

Sunnuntait ovat aina, pienestä pitäen, kuulunut viikon lempparipäiviini. Jotenkin se rauhallisuus ja viikon virallinen lopetus on niin mukavaa, unohtamatta sitä että lapsuudessani sunnuntaina käytiin aina leikkipuistossa tai katsomassa mummua ja vaaria. Tänäänkin päivä oli ollut todella mukava ja leppoisa, vaikka sateinen ja kolea sää yritti jatkuvasti päivän mittaa saada mielipiteeni muuttumaan.

Helinällä on tarkka liikutussuunitelma tehtynä valmentajien kanssa. Ja toistan samat sanat mitä he ovat minulle aina toitottaneet, eli "tulokset tulevat tarkalla suunittelulla, älä siis poikkea suunitelmasta". Mutta jos totta puhutaan, niin Helinän liikutussuunitelmassa on yhtä vaikea pysyä kuin karkkilakossa - ensimmäinen viikko, toisinaan jopa toinenkin, sujuvat juuri niin kuin pitääkin, mutta sitten palataan taas vanhoihin tapoihin. Tässä tapauksessa 'miten sattuu- liikutukseen'. Kehitystä tässä ponivauvassa on kuitenkin näkynyt, lihasta (ja hieman ylimääräistä) on kertynyt tasaisesti, ratsastettavuus on parempi kuin ennen ja hyppytyylikin on edistynyt huimasti. Vaikka tämä neiti syö joka päivä yhä enemmän ja enemmän aikaa sekä rahaa ylimääräisillä kustannuksillaan, en koskaan vaihtaisi sitä pois. Todellisuudessa vain toivon päässäni, että sitten kun ollaan kisattu paljon ja on aika myydä poni uudelle omistajalle, saan siitä triplamäärän kuin mitä aluksi maksoin. Hehehe.

Tänään oli siis sunnuntai ja tamman vapaapäivä. Mutta pitkään se ei sinä pysynyt, kun kuulin Victorin, Saagan, Rasmuksen ja Maddianin lähtevän sänkkärille päästämään hevostensa viikon höyryjä pois. Innoissani ilmoitin itseni mukaan ja tovin jälkeen lähdimme koko lössi kohti sänkkäriä.

Taivaalle oli kerääntynyt harmaita pilviä, mutta vielä ei satanut tai ollut märkää. Lucky us, sillä pohja oli juuri ennen kaatosadetta mitä parhaimmassa kunnossa, ja siinä uskalsi antaa ponin juosta sydämensä kyllyydestä. Victor ja Saaga pitivät laukkakisaa, ja me muut nauroimme vieressä kuinka Mytty voitti Ellin 6-0. Minä ja Maddian halusimme myös pitää laukkakisan edellisen kaksikon innoittamana, mutta pieni ja heiveröinen Helinä ei pärjännyt Riialle, joka selätti meidät täysin. Laukkailimme vielä yhdessä koko poppoo vielä jonkisen aikaa, jonka jälkeen lähdimme kävelemään takaisin tallipihaa kohti. Helinä oli läpimärkä ja huohotti kunnolla, joten saavuttuamme tallille päätin käydä heittämässä vielä muutaman kierroksen käyntiä kentällä. Ja juuri silloin alkoi sataa kaatamalla.

"Eikai käynnissä voinut tulla noin hiki?" vähän aika sitten tallille tupsahtanut Carmilla kysyi minulta humoristisesti, kun pääsin talliin sisään.
"Mietin muutes ihan samaa." satula kädellään ja suitset olallaan oleva Rasmus jatkoi.
Naureskelin ja vaihdoin pikaiset kuulumiset Carmillan kanssa, sillä minusta tuntui etten ollut pitkään aikaan hänen kanssaan sanoja vaihtanut. Helinä ehti jo kaivata karsinaansa, joten vein tamman sinne. Nappasin satulan ja suitset, ja heitin karsinan ovella roikkuvan vaaleanpunaisen fleecen Helinän selkään. Kävin viemässä tavarat oikeille paikoilleen ja toin Helinälle matkamuistoksi muutaman leivän. Katsoin vauvelia hetken aikaa, ja tarpeeksi siinä seistyäni se tuli tarkastamaan olinko vielä siinä, ja mikä tärkeintä, oliko minulla lisää leipää. Naamalleni lävähti vieno hymy kun silitin Helinän pehmeää turpaa kalterien välistä.

Heidi & Helinä, 7 HM

[Heidi]

Helinän harja vähä kasvo
24.11.2015

.. mut pikkuvikoja kuha näyttää melkee samalta.

Heidi & Helinä, 8 HM

[Heidi]

Lastenratsu
23.12.2015

Koko päivä oli ollut inhottavan harmaa ja tylsä, lunta ei ollut lähimaillakaan ja aurinkokin katosi pilvien taakse jo aamupäivästä. Ainoa valonlähde lähimailla oli Rinnsteinin tallipihasta kantautuva hehku, ulkolamput sekä maneesista ja tallin ikkunoista tuleva valo sai mieleni kuitenkin hieman iloisemmaksi. Parkkeerasin auton parkkipaikalle, nappasin takapenkiltä muovikassin joka oli täynnä tarpeellista ja ei-niin-tarpeellista tavaraa Helinälle, jonka jälkeen vielä vislasin Plumbertille merkiksi että se saa tulla autosta ulos. Pikkukoira suorastaan sekosi, ja lähtikin täyttä vauhtia kieli heiluen kohti tallia, jonka ovi oli hieman raollaan. Koiran jalanjälkiä seuraten päädyin talliin ja sisälle päästyä kävin viemässä muovikassin kaappiini odottamaan huomista. Matkan varrelle tuli kuitenkin este, ja jumituin lepertelemään Helinälle. Tamman pää oli vielä hieman märkä, sillä päivällä oli satanut - yllätys, yllätys - vettä. Hetken hellittelyn jälkeen vein kuin veinkin tavarat kaappiini ja suunnistin kohti maneesia.

Maneesissa oli juuri parhaillaan menossa Alician ja Beeren estetreeni, ja toisella puolella Julia tappeli Kelmin kanssa siitä, kumpi on pomo. Tai siltä se ainakin näytti, poni pisti aika kunnolla hanttiin ja Julia istui sen selässä lievästi kettuuntuneen näköisenä. Naurahdin hieman, olisinpa minäkin vielä pikkuponikokoinen ja voisin ratsastella huolettomasti maastossa jonkun luottoshettiksen kanssa. Havahduin ajatuksistani kun puhelimeni värisi takkini taskussa. Kaivoin sen esiin ja vastasin iloisesti "Heipsan."

"Morjens! Lähdettiin just Sallan kanssa meiltä, nii meil menee joku viistoista minuuttia. Ootko jo tallil?", flunssainen ääni kysyi puhelimen toisessa päässä.
"Juu mä oon tääl. Alan varmaa laittaa Helinää jo kuntoon ni Salluska pääsee heti ratsaille?"
"Joo se käy. Oho poliisi tulee vastaan, pitää lopettaa, moikka!"
En ehtinyt edes vastata kunnes puhelin sulkeutui. Maneesiin oli ilmestynyt Saaga, joka kysäisi kenelle puhuin.

"Se oli mun yks kaveri Noora. Sen nelivuotias tyttö tulee ratsastaa Helinällä.", vastasin samalla kun tungin puhelintani takaisin taskuun.
"No aaw! Millo Helinäst on tullu lastenratsu?", nainen kysyi hieman pilke silmäkulmassa, hän todennäköisesti muisti viikon takaisen tippumiseni - Helinä säikähti olematonta ja minä muihin asioihin keskittyneenä lensin kaaressa maahan.
"Eiköhän se taluttajan kanssa oo ihan ookoo, ainaki mä toivon niin.", sanoin hieman naurahtaen.
Vaihdoimme vielä pari sanaa Saagan kanssa, jonka jälkeen kävin varustamassa heinää mussuttavan Helinän ja menin kävelyttämään sitä maneesiin.

Noora ja pikku-Salla saapuivat melko nopeasti maneesiin, tytöllä oli ihan omat ratsastushousut ja uusi kypärä. Autoin Sallan Helinän selkään, ja kuulinkin melko olemattoman äänen sanovan "tää on iso."
Lähdin kävelemään ponin vieressä, ja se tuntuikin ihmettelevän, miksi minä olin sen vieressä enkä selässä. Pikkutytön silmät olivat kauhun valtaamat, mutta yritin jutella hänelle mukavia ja kertoa ettei Helinä tee mitään, että se on tosi kiltti poni. Pikkuhiljaa Salla alkoi rentoutumaan, mutta Helinä jännittyi ja ihmetteli sitäkin enemmän. Etsin taskujeni pohjalta jotakin herkkuja, minkä rapina tietenkin sai Helinän huomion. Tamma käänsi pään minua kohti ja sen korvat olivat suloisesti tötteröllä. Löysin kuin löysinkin jonkun vanhan namin, jolla yritin saada Helinää hieman rennommaksi alkukäyntien aikana. Kuin taikaiskusta ponitamma rauhoittui ja jopa venytteli vähän kaulaansa. Infosin tottakai nauraen maneesin reunalla istuvalle joukolle miten helposti lahjottavissa ponit ovatkaan.

Otimme hieman pysähdyksiä ja peruutuksia, sekä ravia. Uskalsin jopa antaa tytön laukata hieman kun hän sitä niin nätisti pyysi. Tovin jälkeen siirsin Helinän käyntiin samalla kehuen Sallaa. Sysäsin hetken päästä tamman Nooralle talutettavaksi, sillä halusin vielä itse käydä tamman selässä pikaisesti. Hain kaapistani kypärän, ja mietin hetken että menenkö nyt näillä likaisilla kumisaappailla vai laitanko ihan kunnon ratsastussaappaat jalkaan. Päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon, ja riensin takaisin maneesiin.
Autoin pikkutytön alas Helinän selästä, ja hänen kasvonsa loisti kuin Naantalin aurinko.

"Haluatko sä vielä joskus mennä Helinällä?", kysyin viekkaasti.
"Joo!", tyttö huudahti hyppien riemusta.
"Eiköhän se onnistu.", vastasin hymyillen ja hyppäsin päistärikön selkään.

Hyvästelin Nooran ja Sallan, jonka jälkeen ratsastin vielä hetken itse. Yllätyin täysin, kun Helinä liikkui samantien kevyesti ja peräänannossa, kuunnellen kaikki avut mitä annoin.

"Helinä, mikä sulle tuli? Onko kaikki okei, et kai vaan oo kipeä mistään?", kysyin tammalta muka huolestuneena.

Heidi & Helinä, 9 HM

[Heidi]

Nakupelle
4.2.2015

Löysin melkeen valmiin kuvan viime syksyltä, jonka takia tausta ei ole se kaikkein talvisin.

Heidi & Helinä, 10 HM