maanantai 13.6. ~ maastakäsittely
Avasin satulahuoneen oven narahtaen. Sisällä ei näkynyt ketään ja lähdin kävelemään kohti Ompun lokerikkoa. Kaivoin varusteiden seasta orin mustan riimun sekä tummansinisen riimunnarun. Käännähdin ympäri ja selkäni taakse oli ilmestynyt keltainen karvapallo.
”Hei kukas sinä ole”, lirkuttelin söpölle pikku kisulle.
Kissa selvästi hieman empi uskaltautuuko lähemmäksi rapsuteltavaksi, vai olisiko parempi juosta karkuun. Uteliaisuus kumminkin voitti ja mustanaamioinen, vielä aika varmasti kissanpentu, köpötti luokseni kovaan ääneen kehräten. Rapsutin hetken sen hauskan väristä turkkia ja pikku kisu selvästi nautti saamastaan huomiostaan. Ovi kävi satulahuoneeseen ja kissa kierähti taakseni piiloon.
”Sinä näköjään löysit uusimman tulokkaamme”, Emma iloitsi.
Vaihdoimme naisen kanssa päivän kuulumiset ja sain kuulla kissan kantavan nimeä Orange Clownface, jolle saisi keksiä oman pään mukaan lempinimen. Klovni taitaa olla minun kutsumanimi hauskalle pikkukisulle. Emma jäi hääräämään jotakin satulahuoneeseen ja minä lähdin hakemaan pikku oriani kesälaitumelta.
Hevoset olivat tietysti raahautuneet laitumen perimmäiseen nurkkaan. Koitin huhuilla Ompun perään, mutta eihän ori ottanut kuuleviin korviin huhuiluani. Lähdin siis tarpomaan pitkän ruohikon poikki kohti hevoslaumaa. Ruohikkoon oli jo kerinnyt muodostua polkuja, vaikka hevoset olivat olleet vain vähän vajaa pari viikkoa laitumella. Lähestyin hevosia ja Riemu lähti ensimmäisenä astelemaan luokseni. Omppu sen sijaan siirtyi vaivihkaa Loki shettiksen taakse piiloon. Shettis ei kumminkaan pitänyt nuoresta orista, joka tuli liian lähelle ja ajoi tämän hieman kauemmaksi ja jatkoi ruohonsa syömistä. Riemukaan ei jaksanut tulla loppuun asti tervehtimään, vaan laski päänsä muutaman metrin päästä minusta takaisin ruohotupsujen äärelle. Ohitin ruunan ja lähestyin Nekkua, jonka taakse Omppu oli nyt siirtynyt. Tervehdin suurta pv ruunaa rapsutuksilla ja sain napattua samalla Ompun kiinni. Ori koitti väistää, mutta sain sen harjasta kiinni. Puin ripeästi riimun orille ja lähdimme kohti laitumenporttia. Muut hevoset jäivät rauhassa syömään ruohoa. Omppu koitti muutamaan kertaa laskea päätänsä alas syömään, mutta nykäisin sen aina ylös, ennekuin ori kerkesi saada mitään suuhunsa.
”Pääset kuule kohta takaisin tänne, ei kaverit laidunta sinä aikana tyhjennä”, lörpöttelin Ompulle hiljaa.
Pääsimme sujuvasti portista ulos ja pieni kävelymatka kohti tallia alkoi. Omppu käveli pääsääntöisesti nätisti vierelläni, muutamaan kertaan orin askel hieman piteni, mutta ei montaa metriä. Otimme myös muutaman pysähdysharjoituksen, ja ne menivät oikein mallikkaasti. Kiitin oria pienillä rapsutuksilla ja matkamme taas jatkui. Saavuimme keltaisen tallirakennuksen luokse ja pujahdimme sisään talliin, jossa oli vieläkin hiljaista. Askeleemme kopisivat tallikäytävää pitkin ja saavuimme Ompun karsinalle. Sidoin orin sinne kiinni ja lähdin hakemaan satulahuoneesta mustaa harjapakkia. Emmaa ja pikkukisua ei enää satulahuoneessa näkynyt, eikä sen puoleen ketään muutakaan. Tänään oli ihmeen rauhallinen päivä tallilla. Nappasin harjapakin ja kiikutin sen Ompun karsinalle. Aukaisin pakin varovasti ja kaivoin sieltä esiin vaaleansinisen kovanharjan sekä piikkisuan. Ori seisoi kuuliaisesti paikoillaan, mutta sain kieltää sitä muutaman kerran kuopimisesta. Syksyllä orille pitäisi varmaan tilata kengittäjä, ettei nuo kaviot ihan kuluisi puhki, kun ori pitää tuosta kuopimisesta.
Sain orin harjattua ja lähdimme maneesille treenaamaan maastakäsin harjoitteita. Kävelimme pihan poikki. Klovni hyppeli maneesin edustalla jahdaten perhosta. Kissa äkkäsi lähestyvän hevosen ja meni matalaan kyyryyn. Hymähdin kissalle, ja tämä pinkaisi meitä pakoon. Omppu vähän säpsähti pienelle keltaiselle karvapallolle, ja otti muutaman sivu askeleen ja sen sieraimet hieman laajeni. Rauhoittelin oria ja jatkoimme matkaa maneesin oville. Maneesissa ei ollut ketään. Lähdimme kiertämään maneesia ympäri, ja otimme pysähdys ja peruutusharjoituksia. Peruutuksiin lähteminen tapahtui alkuunsa hieman nihkeästi, mutta lähtivät siitä sujumaan. Treenasimme myös paikoillaan seisomista, niin että minä liikuin mutta orin piti pysyä paikoillaan. Omppu seurasi minua ensimmäiset yrittämän, ennen kuin se hiffasi mitä siltä taas pyydettiinkään. Ori seurasi minua tarkasti katseellaan. Kiitin oria hienosta käytöksestä ja hieroin sitä hieman palkaksi. Maneesin ovi kävi ja sisään astelivat Emily taluttaen mustankirjavaa Kepeä.
”Ai sori, te olittekin täällä jo treenaamassa”, Emily pyyteli anteeksi.
”Ei tulkaa vaan, me ollaan Ompun kanssa jo lopettelemassa”, vastasin iloisena.
Omppu hieman luimi toiselle orille, ja niin teki Kepekin takaisin. Huikkasimme naisen kanssa pikaiset kuulumiset ja lähdimme Ompun kanssa meneesilta.
Lähdin taluttamaan oria suoraan takaisin kesälaitumelle. Ori käveli kuuliaisesti vierelläni. Muut hevoslauma oli tullut jo lähemmäksi laitumenporttia, mutta pääsimme hyvin sisäpuolelle. Omppu meinasi jo, että nyt saa jo mennä, mutta käänsin orin takaisin portille päin. Odotin niin kauan, että nuori ori seisoi nätisti, ennen kuin päästin sen vapaaksi. Ori käveli muiden hevosten luokse. Nekku tuli vaatimaan nuorelta orilta hieman sään rapsutusta. Seurasin iloisena miten hyvin ori oli sopeutunut uuteen pikku laumaansa. Easy laidunsi hieman muista kauempana, mutta Loki ja Riemu olivat ihan liki Nekussa ja Ompussa. Tyytyväisenä jätin Ompun laiduntamaan ja lähdin kotia kohti.
Ps. Kirjoitusvirheistä saa kommentoida.
Niitä tosin tulee aina olemaan. Tuosta puhelauseen muodostamisesta olen erilaisia versioita kuullut. Ennen käytin tuota mallia mistä sinäkin puhuit, mutta sitten kahdessa virtuaalitallissa kommentoitiin hoitotarinoihin, että tulee olla piste ym. siellä lainausmerkkien välisäkin. Tätä tapaa aloin sitten käyttämään. Ehkä nyt palaan tuohon vanhaan malliin.
//Joo, siis piste tulee lainausmerkkien väliin, mikäli se loppuu siihen eikä jatku nyt esim. Emma vastasi 
(anteeksi siitä, jos se ärsyttää!) Siksi korjaankin, että vuorosanassa ei tule kahta merkkiä perätysten 