Ellin päiväkirja

[Victor Larsson]

Changeling ''Elli''

FWB, tamma

Om. Victor Larsson


lisäätuleejossaivaiheessa

[Victor Larsson]

Vi Elli flyttade
tiistai - 2.6.2015 
första anteckningen

‘’Hei, mamma, tossa se on, käänny!’’ huudahdin äidilleni kun näin kyltin, jossa luki suurin tikkukirjaimin ‘Rinnstein’. Äiti käänsi vasemmalle ja pääsimme hiekkatielle,rengas kolahti pari kertaa kuoppaan. Katsoin peilin kautta traileria, jossa Elli luultavasti seisoi tyytyväisenä ja söi heiniä. Tammasta oli tullut kunnon ahmatti, kun olin saanut sen 16-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Äiti oli kuullut tamman olevan myynnissä, sillä Ellin nykyään entinen omistaja oli äidin hyvä kaveri. NRJ:llä soi Måns Zelmerlöwin Heroes, joka oli vastikään voittanut Euroviisut.

Olin saanut Emmalta, paikan omistajalta viestiä, että Elli pääsisi asumaan Rinnsteiniin. Olin soittanut heti äidille ja onnekseni olin ollut Ellin vanhalla tallilla jo hoitamassa tammaa, joten aloin heti pakkaamaan. Kun Ellin tavarat oli kasassa ja äiti oli päässyt tallille ja traileri oli auton perässä saatoimme lähteä. Olin innoissani - tottakai. Elli oli tottunut reissaamiseen, joten sitä ei mun tarvinnut ressata.

Äiti parkkeerasi auton parkkipaikalle, jossa ei ollut kovinkaan montaa autoa. Hyppäsin innoissani pihalle autosta. Ulkona tuuli, mutta aurinko paistoi, joten ei ollut oikeastaan edes kylmä. Äiti laskisi sillan alas, kun olisin saanut Ellin irti puomista. Menin sivuoven kautta traileriin, jossa Elli hörähti mulle. Tamma oli syönyt heinänsä ja tyhjä heinäverkko roikkui velttona katosta. ‘’Hejssan gumman.’’ sanoin kirjavalle tammalle ja irrotin narun puomista. ‘’Irti on!’’

Silta laskeutui äidin toimesta ja Elli lähti konkarina peruuttamaan. Kömpelön näköistähän se oli, sillä tammalla oli kuljetussuojat jaloissa. Pihalla Elli nosti päänsä korkealle ja hörähti kutsuvasti. Näin ruskeahiuksisen naisen kävelevän hiekkatietä pitkin ja pysähtyvän sitten kättelemään äitiä.
‘’Hei, Emma Sariola.’’ se sanoi, tallinomistaja siis.
‘’Kajsa Larsson.’’ äiti vastasi tarttuen naisen ojentamaan käteen.
‘’Sä ootkin sitten Victor eikö?’’ Emma kysyi kääntyen mua kohti. Nielaisin kuuluvasti.
‘’Ghjoo.’’ kähisin, yskäisin ja tartuin ojennettuun käteen ja puristin sitä.
‘’Kiva kun pääsitte näin nopeasti muuttamaan.’’ Emma sanoi.
‘’Niin..’’ mumisin, mitä ihmettä tollaseen kuului sanoa.
‘’Tulkaa vaan perässä, mä näytän teille tiloja ja sä saat riisua Ellin sitten tallissa vaikkapa, kun päästään sen karsinalle.’’

Nyökkäsin.
‘’Mamma, tuotko sä Ellin tavarat?’’
‘’Tottakai, menkää vaan.’’ äiti nauroi.

Lähdin seuraamaan Emmaa. ‘’Tässä on heti vasemmalla maneesi ja sen vieressä konevarasto, tullessa tallille kannattaa tosiaan pistää ovet kiinni hiljaa, jottei maneesissa oleva hevonen säikähdä, eikö?’’
‘’Ööö.. joo.’’
‘’Oikeella on tarhoja, kuten huomaat. Ajattelin, että Ellin voi tarhata Meridan kanssa.’’
‘’Juu.’’
‘’Vasemmalle kun menee, pääsee aitalle ja sen takana on sitten tarha myös, mutta sinne ei mennä nyt… Siellä on myös mun ja Tuukan talo. Edessäpäin on kenttä, sieltä löytyy estekalustoa sun muuta, että kesällä siinä on hyvä reenailla, mutta on meillä myös ruohokenttä käytössä. Kentän vieressä on lisää tarhoja’’

Käännyimme oikealle ja tarhassa olevat hevoset kurkkivat kiinnostuneina aitojen yli. Elli käveli pää korkealla kuin koittaen nähdä koko paikan yhdellä silmäyksellä. Kävelimme keltaiseen viileään talliin, joka oli tyhjä ja tuoksui hevosilta. ‘’Tässä olisi Ellin karsina.’’ Emma sanoi kun pysähdyimme pitkän käytävän puoleen väliin. ‘’Voit vaikka pistää kiinni tähän käytävälle, jos sä haluat tässä ottaa noi kuljetussuojat pois.’’

Tein niinkuin Emma kehotti ja pistin Ellin kiinni käytävälle. Se jäi seisomaan siihen mukisematta, niin, että saatoin helposti ottaa suojat pois siltä. Jätin kuljetussuojat karsinan oven viereen. ‘’Öö.. niiin siis tota, meneekö Elli heti pihalle?’’ mumisin.
‘’Jos sä haluat, onhan niillä vielä pitkä aika olla pihalla.’’ Emma vastasi hymyillen.
‘’Okei, pistetäänkö se heti sen kaverin kanssa samaan?’’
‘’Pistetään vaan, tai katotaan ainakin kuinka ne suhtautuu toisiinsa.’’

Irrotin Ellin ja lähdin taluttamaan sitä pihalle, seuraten Emmaa, joka käveli reippain askelin kohti tarharykelmää. ‘’Mä voin ottaa Meridan kiinni jos sä haluat että ne tutustuu toisiinsa näin?’’ Emma ehdotti, kun seisoimme mustan tamman tarhalla.
‘’Emmä usko, että tarvii.’’ sanoin katsellen mustaa Meridaa. ‘’Kyllä Elli alistuu jos sen on pakko.’’
‘’Jos oot noin varma niin okei.’’ Emma naurahti ja avasi tarhanportin. Talutin Ellin portin suulle ja irrotin narun. Se seisoi hetken paikoillaan kunnes otti askeleen eteenpäin. Ja pian toisen, sekä kolmannen.

Merida seisoi korvat luimussa keskellä tarhaa. Elli seisoi nyt sen edessä. Olimme Emman kanssa molemmat ihan hiljaa ja katselimme. Ellillä oli korvat hörössä ja se näytti innokkaalta. Merida seisoi vielä hetken korvat taakse painettuina, kunnes se kyllästyi näyttämään äkäiseltä ja tallusteli Ellin ohi. Musta tamma tuli portille ja Emma taputti sitä. ‘’Yllättävän hyvinhän tää sujui.’’ Emma kuulosti helpottuneelta. Nyökkäsin.

Emma lähti tallille päin, mutta mä jäin seisomaan tarhalle. Pihalla tuuli melko kovaa ja kasvaneet, parturia kaipaavat vaaleat hiukseni hulmusivat ärsyttävästi naamalla. Vedin ne reippalla otteella taakse ja kiitos geelin ne myös jäi taakse. Elli näytti ihan tyytyväiseltä sen uuden kaverin kanssa. Hyvä niin. Merida ei kyllä juurikaan suonut ajatustakaan Ellille, vaan oli kääntänyt perseensä sille. No ei se kuitenkaan Elliä näyttänyt haittaavan, se tyytyi onneksi vähään. Kurkotin aidan ylitse ja yletyin tammaan. Taputin sitä pari kertaa kaulalle ja sanoin heipat. Onneksi löydettiin näin hyvä talli, yksi ongelma vähemmän nytten.

Kävellessäni takaisinpäin ohitseni käveli mua lyhyempi, mutta selvästi vanhempi naikkonen, joka talutti vierellään suomenhevosta, joka koitti saada puskista napattua matkaevästä.
''Moi!'' se hiukkasi kun ne oli melkein mun kohalla.
''Mm.. öh, hejj...'' hetkellinen blackout valtasi mieleni, kunnes muistin miten puhua.
Nainen hörähti ja jatkoi matkaa. Sillä oli kivan väriset hiukset ajattelin, kun jatkoin matkaa.

''Victor, hiton idiootti, se on sua paljon vanhempi.'' mumisin.
''Ai kuka?'' äiti oli tullut tallista ja kävelimme nyt kohti autoa.
''Öh, ei kukaan.'' en kai mä nyt niin kovaan ääneen puhunut että mamma kuuli? No, ihan sama se oli ainut kuka kuuli.

// Kerran vielä tervetuloa joukkoon teille molemmille! Pääsitte korkkaamaan ensimmäisen yksityisen paikan, jee!
Kirjoitat tolle mukavasti ja tekstiä on helppo lukea. Virheitäkään en tainnut tekstistä pongata.
Toivottavasti viihdytte Ellin kanssa meillä Rinnsteinissä vielä pitkän ajan

[Victor Larsson]

Nya människor, usch
sunnuntai - 7.6.2015
andra anteckningen

Annoin Ellin ravata omaan tahtiin narun päässä ja tapansa mukaan se meni reippaasti. Tamma venytteli alaspäin ja juoksi kierroksen ja vähän päälle turpa maata laahaten. Sitten se nosti päänsä ja hirnahti kovaäänisesti laitumella oleville hevosille ja joku ystävällinen viitsi vastata sille. Hevonen juoksi häntä kaarella liitävin askelin ja näytti varsin hienolta, vaikkei hyvässä kunnossa ollutkaan, siksi sitä ei laitsalle päästetty, mutta olin kyllä miettinyt, että elokuuksi sen voisi hetkeksi sinne päästää.

Elli oli kotiutunut hyvin Rinnsteiniin, mikä oli ihan super juttu. Hidastin tamman menot ja autoin sen toiseen suuntaan. Palasin paikalleni, jonka olin jo tallonut tasaiseksi. Annoin Ellin kävellä toiseen suuntaan hetken ennen kuin pyysin sen raviin. Ellillä oli suuri ravi, jonka huomasi jo maasta katsoessa. Tamma ravasi tasaiseen tahtiin kierros kierroksen jälkeen. ‘’Gallop!’’ huikkasin sille ja nostin hieman juoksutusraippaa ja kirjava hevonen nosti laukan.

Ellillä oli selvästikin hyvä päivä, sillä se oli ollut rauhallinen eikä juurikaan säpsynyt. Tosin Rinnstein oli ihanan rauhallinen paikka, eikä pelottavuuksia ollut. Sain hidastettua Ellin käyntiin ja lopulta pysähdykseen ja kävin vaihtamassa narun puolta, jotta se saisi laukata toiseenkin suuntaan hetken. Elli käveli reippaasti pää korkealla taivaissa ja kun nostin raippaa ja maiskautin se nosti heti laukan, ottamatta yhtäkään raviaskelta siihen väliin. Treeni oli selvästi uponnut rouvan kalloon.

Elli huomasi tulokkaan ennen mua, ja nosti pään korkealle, mutta jatkoi laukkaamista. ‘’Prr..’’ hidastelin sitä ääniavuin ja sain sen siirtymään raviin. Kentän laidalle oli ilmestynyt hurjan näköinen nainen, jota en ollut nähnyt ennen. Nainen katseli aitaan nojaten Elliä, joka pärski ja puhisi katsojalle. Keskityin taas hevoseen ja annoin sen jolkottaa eteenpäin. Tarpeeksi kauan juostuaan hidastin sen käyntiin ja pidin sen vielä liikkeellä hetken. Kävelin Elliä vastaan ja taputin sen hieman hikistä kaulaa. Lähdin taluttamaan sitä kentän portille.

‘’Moikka, kivan värinen heppa sulla, onko se sun oma?’’ värikäs nainen avasi suunsa, kun pääsin aidan toiselle puolelle.
‘’Juu.’’ mumisin.
‘’FWB, eikö?’’
‘’Mmm..’’ myönsin.
‘’Mulla on kans oma heppa, joka muutti tänään tänne.’’ se hölisi. ‘’Ainii joo, kaikkee sitä kans ihminen unohtaa, mä oon Saaga Pajunen.’’ Saagaksi esittäytynyt hölisiä ojensi kätensä mulle, tartuin siihe ja puristin.
‘’Victor Larsson.’’
‘’Aoo, ruottalainen eiks?’’ Saaga naurahti.
‘’Juu.’’

Kävelin naisen kanssa samaa matkaa talliin, mutta se jäi jälkeen kun löysi Emman. Talutin Ellin sen karsinaan ja riisuin heti suitset tammalta. Jätin ne karsinan oveen roikkumaan ja otin harjalaatikosta harjan, jolla kävin nopeasti tamman kaksivärisen karvapeitteen läpi. Katsoin myös ettei kavioissa ollut kiviä tai muuta vastaavaa - eipä ollut ei. Pistin Ellille riimun päähän ja talutin sen karsinasta käytävälle. ‘’Oo nätisti ees hetken aikaa.’’ mumisin sille ja lähdin hakemaan lantalasta kottikärryjä ja talikkoa.

Elli seisoi kyllä edelleen käytävällä, mutta näytti ahdistuneelta kun kaikki kiva oli turvan ulottuvissa. ‘’Hyvä tyttö.’’ sanoin sille, kun kävelin sen ohi. Elli otti varovasti hampaillaan hupusta kiinni, mutta kun ärähdin sille se päästi irti. Työnsin hieman kolisevat oranssit kottikärryt karsinaan ja aloin siivota. Ellille oli helppo siivota, koska se kakkas joka kerta samaan paikkaan. Nytkin ne ulosteet löytyi takaseinältä, josta ne oli helppo kerätä talikolla. Pissapaikka vaihteli, mutta yleensä sen näki jo silmällä eikä tarvinnut penkomaan ruveta, koska Elli seisoskelee öisin rauhallisesti paikoillaan.

Puruja ei tarttunut ihmeemmin mukaan, joten uutta ei tarvinnut viedä. Tyhjensin kärryn lantalaan ja jätin ne sekä talikon samaan paikkaan mistä ne otinkin. Olin juuri kävelemässä takaisin Ellin luo, kun kuulin Emman sanovan mun nimen. ‘’Victor, ootko sä jo tavannut Saagan?’’ nainen kysyi ja kuinka arvata saattaa hurjan näköinen Saaga seisoi pirteä hymy naamalla Emman vieressä.

‘’Juu.’’ vastasin katsoen Emmaa.
‘’Mä kävin katsomassa mitä kentällä tapahtu niin sit mä jäin kattoon kun Victor juoksutti sen tammaa.’’
‘’Ai sä kävit juoksuttamassa?’’ Emma kysyi kiinnostuneena.
‘’Niin..’’ välillä mä vaan jään miettiin, miten mä jatkaisin mun lauseita, mutta harvoin mä pääsen yhteisymmärrykseen itteni kaa.
‘’Oliko Ellillä energiaa?’’
‘’No ei ihmeemmin.’’
‘’Aijaa.’’ Emma naurahti.
Elli alkoi tylsistyä käytävällä ja kuului ikäviä ääniä, kun sen kengitetyt kaviot kolahteli käytävään. ‘’Mä meen, tota..’’
‘’Joo mee vaan, sitä vissiin kyllästyttää.’’ Saaga naurahti.

Häippäsin paikalta ja Emma ja Saaga jäi edelleen juttelemaan, niillä selvästikin riitti juteltavaa. ‘’Elli hei, lopeta.’’ sanoin sille, kun kävelin sen luo. Tamma nosti päätään hieman ja koitti kääntää sitä, jotta se näkisi mut. Taputin tammaa ja selvitin nopeasti sen lyhyen harjan. Irrotin sen naruista, jotka piti sitä paikoillaan käytävällä, ja saatoin sen karsinaan. Tamma pyörähti kerran ympäri ja jäi sitten katselemaan käytävälle. Menin sen luo ja silittelin sitä hetken, kunnes puhelin piippasi. ‘’Maten är just färdig, ska du komma snart?’’ mamma lähetti. Vastasin viestiin ja hyvästelin Ellin, joka jäi tyytyväisen näköisenä omaan karsinaansa.

Kävin tallituvan kautta. Se oli hiljainen eikä kukaan ollut siellä, onneksi. Otin kaapista kypärän ja repun, jonne työnsin tyhjän ruokarasian ja lippiksen. Laitoin kaapin kiinni ja kun olin juuri lähtemässä se sama brune kelle olin jo sanonut ‘hei’, tuli ovesta tallitupaan.
‘’Moi.’’ se sanoi ensin kiinnittämättä muhun ihmeemmin huomiota ja suuntasi suoraan kahvinkeittimen luokse.
‘’Hei.’’ vastasin.
‘’Enkö mä nähnyt sut sillon yks päivä?’’ se kysyi, kun kiinnitti muhun katseensa.
‘’Öö.. joo.’’
‘’Niin mä muistelinki, näytit tutulta.’’ se naurahti. ‘’Mä oon Inna.’’
‘’Victor.’’ vastasin lyhykäisyydessään sen selälle, jonka se oli mulle kääntänyt. ‘’Mut öö.. mun pitää mennä, moikka.’’ sylkäisin sanat ulos.
‘’Joo heippa, näkyillään.’’

Menin puolijuoksua parkkipaikalle, jossa painoin kypärän päähäni ja istuin mopon selkään. Käynnistin sen ja toivoin, ettei maneesissa ollut ketään. Eihän mun mopo kovaääninen ollut mutta, silti. Käänsin sen poispäin tallista lähdin ajamaan. Yksi auto, jonka perässä tuli traileri tuli vastaan ja kuski heissasi mulle. Joku mies, jonka tuun epäilemättä näkeen myöhemminkin. Jätte kiva.

[Victor Larsson]

Jag är visst social
maanantai - 20.7.2015
tredje anteckningen

‘’Sitt i sadeln, sitt i sadeln, sitt i sadeln...’’ mumisin itsekseni kun koitin hidastaa Elliä, joka oli juuri säikähtänyt jotain pientä lintua, joka lähti lentoon kentän aidalta. Jännitin vatsalihakseni ja koitin epätoivoisesti istua satulassa. Ellin normaalisti niin tasaiset askeleet tuntui olevan historiaa, kun tamma loikki eteenpäin kuin viimeistä päivää. Onnekseni maanantai aamupäivä tallilla oli hiljainen, joten sain rauhassa taistella tammani kanssa. Kun Elli alkoi ravaamaan rauhallisemmin, valmistelin uuden noston. Tamma singahti eteenpäin, mutta alkuloikkien jälkeen se laukkasi siististi kenttää ympäri.

Ulkona oli jävla varmt. Aurinko paistoi korkealta kirkkaana, joten sain siristellä kunnolla, jotta näkisin jotain. Kenttä pölisi hieman, no omapa on vikani kun en ruohokentälle mennyt. Hidastin Ellin raviin ja tein sillä pari ympyrää ennen kuin vaihdoimme suuntaa täyskaarrolla. Ravasin toiseen suuntaan hetken, tein parit ympyrät ja valmistelin laukan. Elli nosti sen kiihdyttelemättä, siististi. Taputin tammaa ja laukkasimme pari kierrosta suoraan pitkin uraa. Yhdelle laukkaympyrälle käänsin tamman, ja se oli varsin hyvin kuulolla ja toimi hyvin.

‘’Så ja...’’ sanoin sille rauhoittelevasti kun hidastin sen raviin. Taputin lievästi hikistä kaulaa ja annoin hieman ohjaa. Elli venytti kaulaansa eteen ja alas, pärskähti pari kertaa ja ravasi tasaista tahtia eteenpäin. Kentälle kävi hento tuulenvire ja nostin käsiäni, jotta märät kainaloni saisivat happea. Annoin Ellille vielä hieman lisää ohjaa ja ratsastin sillä pari ympyrää päätyihin, kunnes vaihdoin suunnan. Tamma sai ravata toiseenkin suuntaan pidemmin ohjin. Koira haukahti jossain hieman kauempana ja Elli nosti päänsä maasta taivaaseen, mutta kuunneltuaan hetken se taisi todeta, ettei äänentuottajasta ollut vaaraa ja alkoi pikkuhiljaa taas valua alas.

Hetken vielä ravailtuamme hidastin tamman käyntiin. Otin jalustimet jaloistani ja annoin jalkojeni roikkua löysinä alaspäin. Olin justiinsa pysäyttänyt kirjavan tammani kentän keskelle ja hypännyt alas satulasta, kun lyhykäinen blondi, Julia, talutti yhtä pyöreähköistä russeistaan kentälle. ‘’Ai sä just lopetat vai?’’ se huusi portilta, jota oli avaamassa.
‘’Juu.’’ vastasin samalla kun nostin toista jalustinta ylös.
‘’No, meillä on sitte koko kenttä omana.’’ Julia sanoi ponilleen.
Naurahdin, koska en tiennyt mitä sanoa. Löysäsin nopeasti vyötä hieman ja lähdin taluttamaan tammaa pois kentältä.

‘’Hyvää treeniä!’’ huikkasin vielä Julialle, omaksi yllätyksekseni.
‘’Haha kiitos!’’ se vastasi nauraen.
Mitä ihmettä mä menin sanomaan, mietin yllättyneenä. Olin jokseenkin salaisesti ylpeä itsestäni, mutta sen sijaan, että olisin kehunut itseäni ääneen ja taputtanut päälaelle kehuin Elliä ja taputin sitä. Tamma pääsisi suihkuun, kun olisin vain saanut riisuttuani sen. Tallissa oli viileää. Talutin tamman sen karsinaan ja rupesin heti avaamaan solkia sun muita. Nostin satulan toiselle kädelle ja toisella otin suitset pois tamman päästä. Vein varusteet satulahuoneeseen ja kävin viemässä kaappiini saappaani ja kypärän, jotka vaihdoin lenkkareihin ja lippikseen.

‘’Nå jo gumman, nu ska du få duscha dig.’’ sanoin sille pistäessäni vaaleanvihreää riimua sen päähän. Lähdin taluttamaan tammaa pesariin. Kiinnitin sen naruihin, jotka roikkui seinästä. Valutin vettä hetken, kunnes se oli mielestäni sopivaa ja aloin viruttaa hikistä tammaa. Elli seisoi paikoillaan silmät kiinni, lepuuttaen toista takastaan. Kun tamma oli virutettu lähdin taluttamaan sitä pihalle. Suurin osa hevosista oli laitumella, mutta Elli raukka joutui olemaan tarhassa. Emme kävelleet suoraa tarhoille, vaan pysähdyimme vihreälle ruohomättäälle, josta Elli alkoi innokkaana nyhtää ruokaa sisäänsä. Seisoin ja katselin kuinka tamma ahmi ruohoa. Rapsuttelin sen säkää ja katselin kuinka ruskeahiuksinen nainen käveli meitä kohti.

‘’Moikka Victor!’’ se heissasi jo kauempaa.
‘’Öh, moi… Heidi?’’ pinnistelin naisen nimeä.
‘’Juu u.’’ se naurahti. ‘’Kävitkö sä ratsastamassa Ellillä?’’
‘’Joo, me mentiin kentällä.’’
‘’Tais tulla aika kuuma?’’
‘’Juu.’’
‘’Mäki aattelin et vois ratsastaa.’’ Heidi kertoi. ‘’Onko kenttä hyvässä kunnossa?’’
‘’Oli se.’’ vastasin lyhyesti, mutta päätin jatkaa. ‘’Vähän se pöysi, mutta ei kyllä ihmeemmin.’’
Heidin ilme kirkastui. ‘’Mä kun oon kuullu että sä oot ujo, mutta et sä siltä nyt kyllä vaikuta.’’ se naurahti ja virnisti.
Tuijotin naista hiljaa, mitä tohon nyt piti vastata. Kohautin vain harteitani. ‘’Öö.. Mä lähden viemään Elliä tarhaan..’’ sanoin hitaasti ja vedin turvasta liimaantuneen tamman liikkeelle.

Käänsin Heidille selän, ehkä hieman töykeää, nainen oli vastannut vain ‘okei’ naurahtanut. Tunsin kuinka poskeni helotti punaisina. Ellin tarha oli tyhjä ja portti auki, joten se oli helppo jättää sinne. Muutama muu hevonen seisoi naapuri tarhoissa, joten tammalla oli jotain seuraa. ‘’Hejdå gumman.’’ sanoin sille ja rapsutin sitä hetken, kunnes lähdin takaisin tallille.

Rinnsteiniin oli tullut paljon uusia ihmisiä, jotka olin kyllä varmaan ainakin kerran nähnyt, kun olin tallilla käynyt. Suurimman osan nimistä tiesin, mutta harvoin muistin kun olisi pitänyt. Saaga oli kyllä jäänyt päähän, sekä hyvässä että pahassa. Olin tullut siihen tulokseen, että suurin osa ihmisistä tallilla oli täysi-ikäisiä, mikä oli ehkä hieman harmi. Tallituvan ovi kävi, heräsin ajatuksistani ja sisään astui ruskeahiuksinen pitkä mies, mä en ollut sen ns statuksesta varma, mutta omaa hevosta sillä ei vissiin ollut, olisikohan tallityöntekijä.

‘’Hei.’’ mies sanoi mulle.
‘’Hei.’’ vastasin.
‘’Sä oot Victor eikö?’’
‘’Juh.’’
‘’Joo niin mä muistelinkin.’’
Hymyilin ja purstin puhelintani kädessäni. Meidän välillä oli ehkä hieman vaivautunut hiljaisuus, koska en vastannut miehelle. Syy: en tiennyt mitä siihen tuli vastata. Helpotuksekseni sisään pyyhälsi Saaga.

‘’Onko täällä kahvia? Tai edes kokista?’’ Nainen kysyi tuskastuneen kuuloisena.
‘’Pitäs olla.’’ Adam vastas virnistäen naiselle.
‘’Hyi hitto pihalla on kuuma.’’ Saaga valitti ja kumosi kurkusta alas lasillisen kokista. ‘’Ja paarmoja on ihan sikana, kattokaa nyt tätäkin!’’ Saaga työnsi tatuoidun kätensä Adamin naaman eteen.
‘’En mä mitään nää.’’ mies nauroi.
‘’Sokea.’’ Saaga mumisi ja nauroi, työntäen kättään seuraavaksi mun naamaan.
‘’Jooo...’’ naurahdin epävarmana, en mä mitään sen kädessä kyllä nähnyt.

Istuin vielä hetken sohvalla kuunnellen Saagan juttuja, joihin Adam liittyi, mutta mulla ei ollut mitään sanottavaa, joten pysyin hiljaa ja naurahdin välillä. Vilkaisin kelloa puhelimestani, nyt pitäisi lähteä. Keräsin kamppeeni kasaan ja moikkasin heipat Saagalle ja Adamille. Kylläpä musta on tullut sosiaalinen.

[Victor Larsson]

Meningsskiljaktighet

onsdag - 2.9.2015

fjärde anteckningen

[Victor Larsson]

Hon hoppar ju riktigt bra!

femte antäckningen ft. Rasmus å Easy

Päästyäni perjantaina koulun jälkeen Rinnsteinin pihaan mopollani olin saanut samaan aikaan tulleelta Rasmukselta, johon en muista tutustuneeni, ehdotuksen, johon olin lyhykäisen pohdinnan jälkeen suostunut. Olin sanonut vieväni ensin tavarani tallitupaan ja siivoavani karsinan ennen kuin olisin varsinaisesti valmis mihinkään. Perjantai-iltapäivä oli harmaa, sadetta ei oltu luvattu, mutta aurinkokaan ei kyllä paistanut. Tallituvassa istuskeli Heidi, joka selasi puhelintaan näyttöä tiiviisti tuijottaen.

‘’Tjena… kröhm, hei!’’ sanoin nätille naiselle, kyllähän sitä voi sosiaalisuutta jatkaa kun on kerta aloittanut.
‘’Hei Vic!’’ nainen virnisti.
‘’Vic?’’ naurahdin vaivaantuneena, kiskoessani kaapin pohjalla lojuneita Björne Borgeja jalkaan.
‘’Joo, eikö oo hyvä lempinimi?’’ Heidi näytti innostuneelta. ‘’Keksittiin se Saagan kanssa.’’
‘’Ahaa… on kyllä hyvä.’’ irvistin, Heidi nauroi vastaukseksi. ‘’Mä meen nyt siivoon Ellille.’’ sanoin ja liukenin tuvasta.

*

Mä heitin viimeisen puomin maahan ja katselin sitten luomustani erittäin tyytyväisenä. Olin omakätisesti raahannut kentälle miljoona puomia ja tolppaa irtohypytyskujaa varten ja askarrellut kujalle liudan pikkuesteitä. Kyllä nyt sopisi Easyn pomppia kunnolla, kun mäkin olin panostanut niin paljon. Jos se katala varsa kehtaisi hypätä huonosti, mä olin päättänyt laittaa sen saman tien myyntiin.

Victor, johon mä en ollut varsinaisesti vielä(kään) tutustunut, oli lupautunut mukaan hypyttämään hevosia. Mä vähän arvelin, että Easyn kanssa voisi tarvita apua. Saatuani esteet pystyyn kentälle palasin talliin ja suorin varsani karsinalle. Hevoslapsi seisoskeli siellä tyytyväisen näköisenä, vasta harjattuna ja valmiina lähtöön. Rapsuttelin sitä ovenraosta omiani miettien ja odottelin, että Victor tulisi ilmiantamaan itsensä, kun tyyppi olisi valmis.

*

Olisin toki voinut auttaa Rasmusta irtohypytyskujan tekemisessä, mutta en saanut itseäni tarjoamaan apua. Olin saanut vihdoin siivottua Ellille ja harjattua ja suitsittua sen, vielä suojat. Näin, valmista. Vedin hanskat käteen ja talutin liinan perässä kävelevän tamman kohti Easyn karsinaa, jossa Rasmus rapsutteli hevostaan.

‘’Nojoo, menäänkö?’’ kysyin kun pääsin viereen.
‘’Mennään vaan!’’ Rasmus, mua vuoden vanhempi jätkä vastasi ja avasi hevosensa karsinan.

Lähdin taluttamaan Elliä ulos tallista. Rasmus otti meidät kiinni pihalla ja koitti saada jonkinsorttista jutunjuurta aikaiseksi.  Poika oli kyhännyt hypytyskujan kentälle, varsin hyvännäköisen sellaisen, joka oli täynnä matalia esteitä. ‘’Hyvältä näyttää,’’ sanoin kankeasti ja irvistin.

‘’Hah, kiitos!’’ jätkä irvisti takaisin.

*

"Hypytetäänkö kumpi ensin?" mä tiedustelin Victorilta, kun me oltiin saavuttu kentälle (ja olin jopa saanut kehut hypytyskujasta, my life is complete). Easyhan ei oikein vielä mitään tajunnut tammoista, nytkin se nökötti liinan päässä kuin ruma ja alikehittynyt patsas ja tsiikaili esteitä, joten se varmasti malttaisi seisoa aidan toisella puolella Victorin hevosen hypätessä. Sillä oli hauskannäköinen kirjava puoliveritamma ja olisi kiva nähdä, miten se liikkuisi.

"Kisaatteko te paljon? Esteitäkö?" mä tiedustelin jotain puhuakseni. Lähdin kävelyttämään Easya muutaman kiekan kentän ympäri. Se oli riekkunut koko päivän tarhassa eikä mitään valtavan pitkää verryttelyä tarvinnut, mutta parempi katsoa kuin katua.


*

‘’Ähmm, mhmm..’’ höisin yllättyneenä kysymyksestä, kun olin saanut Ellin ekaa kertaa kujan läpi, esteet oli matalat ja Elli loikki niiden yli sievästi kuin ballerina.

‘’No kyllä me silloin tällöin joo, men för att mä oon enemmänki dressyrryttare niin mulla on totuttelemista esteratsastajaksi.’’ avauduin tyypille, joka piteli omaa hölmistyneen näköistä hevostaan.

Tamma juoksi hetken ympäriinsä kentällä, mutta antoi kiinni, kun tarjosin sille porkkanan palaa. Elli sai tulla useampaan otteeseen kujaa, jonka esteitä vähitellen nostin korkeammalle, en kuitenkaan yli metriin. Elli oli todella innoissaan ja hyppi sille matalien esteiden ylitse leikiten. Nappasin sen kiinni kun se oli tullut kujan ja talutin sen uudestaan kujan suulle. Kun sekä tamma että mä oltiin saatu tarpeeksemme hypyttelyistä otin sen kiinni.


*

”Aa joo. Mä en tiedä kouluratsastuksesta mitään”, kommentoin Victorille ja käänsin sitten katseeni tyypin hevoseen. Tamma liikkui kivasti ja hyppäsikin tosi siivosti. Se oli erittäin varovainen jaloistaan ja ponnisti voimalla, ja sen menoa oli ilo katsella.

”Toivottavasti Easy otti mallia”, mä totesin kuivasti, kun Elli oli hypännyt riittävästi ja Victor ottanut sen porkkanan avulla kiinni. Kun tamma oltiin saatu odottelemaan kentän aidan toiselle puolelle, mä päästin Easyn irti. Se hölkötteli kierroksen pari ravissa, otti muutaman spurtin laukkaa ja yritti pukitella, vaikka ei se oikein osannut kilometrin mittaisine koipineen. Mä laskin esteet ihan minikokoisiksi ristikoiksi, otin Easyn riimusta kiinni ja ohjasin sen kujan alkuun. Varsa nosti korvat pystyyn ja lähti reippaasti suorittamaan missiota.

No joo. Eihän se kovin kummoisesti hypännyt, vähän epäröiden ja liioitellen, mutta hyppäsi kuitenkin. Pari kierrosta sai riittää Easylle, ihan lapsihan se vasta oli. Kunhan nyt pääsisi hyppäämisen makuun jo nuorella iällä.

”Pitää ottaa tavaksi”, sanoin Victorille ongittuani E:n takaisin narun päähän. ”Jospa se siitä alkaisi osoittaa estehevosen lahjoja.”

*

Kun Rasmuksen Easy oli saanut hypättyä pari kertaa kujan läpi poika otti sen kiinni. Nuori hevonen näytti innostuneelta ja energiseltä.
''Juu niin pitää, kivaa vaihtelua Ellillekin'', totesin ja jatkoin kankeasti, ''öh, käydäänkö kävelemässä maastossa?''
''Vaikkapa.'' poika vastasi ja talutti hevosensa kentältä.

Lähdin liikkeelle ja levähtäneen Ellin pää ponnahti korkealle. Tamma käveli reippaasti, onneksi olin laittanut jalkaan lenkkarit. Rasmus talutti Easyn vierelle ja jutustelimme jotain. Poika ei ollut kovin puhelias, kuten en mäkään, joten paria naurahdusta lukuun ottamatta juttelu oli tasapaksua. Ei sillä että Rasmus olisi tylsä ollut, olihan sillä mitä lähemmäs tallia tultiin niin asiaa, mutta eipä me kummemmin vitsailtu. Sain selville, että kävimme samaa lukiota. Hassua, etten ollut huomannut Rassea ennen, mutta toisaalta koulu oli iso.

Otimme lyhyen ravipätkän, mutta kun Elli innostui hieman liikaa hidastimme käyntiin. Päästyämme takaisin tallille kaikkosimme omille teillemme, mutta näin Rasmuksen vielä satulahuoneessa, jossa muistin kohteliaasti kiittää seurasta. Palasin Ellin karsinalle ja riisuin vielä suojat jaloista, jonka jälkeen harjasin kirjavan tammani ja selvitin sen hännän, johon oli tarttunut pari lehteä. Tamma saisi jäädä sisälle, turha sitä enään lyhyeksi aikaa pihalle olisi viedä. Ja seuraakin sillä oli, joten ei se yksinäiseksi itseään tuntisi. Taputin tammaa hyvästiksi ja laitoin sille tukon heinää, jota se jäi tyytyväisenä rouskuttamaan.

[Victor Larsson]

Ellis höst
perjantai - 13.11.2015
sjätte antäckningen

Ellin syksy on sujunut leppoisasti. Tamma on päässyt monta kertaa sänkkärille juoksemaan ja innoissaanhan se on ollut! Talvikarva on alkanut kasvaa - jes jes. Ellillä on ollut reippaasti energiaa, eikä kiukkupäiviltä ei olla säästytty.

[Victor Larsson]

Ellis december

tiistai - 26.01.2016

sjunde anteckningen

Ellin joulu oli mennyt paremmin kuin hyvin. Tamma oli saanut levätä ja nauttia lomasta. Vapaapäivät teki työnsä ja pari päivää tamman ratsastus oli yhtä tuskaa kun se olis vaan mennyt. Siinä sitä sitte tapeltiin, että kuka määrää tahdin ja kaiken muun ja Ellillä oli kyllä vahva mielipide kaikesta. Pikkuhiljaa tamman ratsastettavuus palautu takas sinne missä se on aina ollu mikä on iha hyvä juttu mun osalta. Mamma halus välttämättä päästä tallille vahtimaan mun ratsastusta, ja vahdittavaahan se myös löysi.

Mä olin jopa yllätyksekseni sallinut Jacobin tulon tallille. Poika halusi kovaa tulla mukaan, kun yks päivä sanoin koulussa, että meen tallille. Tyyppi aatteli heti et pääsee näkeen nuorten tallityttöjen perseitä, vaikka varoitinkin että mä olin aikalailla nuorin Rinnsteinissä. Jacob ei ollu ikinä ennen koskenut hevoseen ja oli kyllä aika super kuulla sen suusta, että Elli oli aika hieno hevoseks. Olihan se jopa omasta mielestä. Sillä aikaa kun mä olin karsinaa siivonnut oli jätkä kertonut uudesta villityksestään, Kajsasta.

Kuuntelin puolella korvalla sitä kuinka hyvä Kajsan perse oli. Tissit. Ja oikeestaan vissiin koko kroppa. Mulle ittelle olis ihan hyvin riittäny vähemmän tälläytyvä tyttö kuin Kajsa, mutta oikeestaan siinä ei ollu kyllä mitään moitittavaa. Me käytiin maastossa Jacobin ja Ellin kanssa. Mä talutin Elliä ja Jacob käveli tien reunassa mulkoillen välillä epäluuloisena Elliä, joka sipsutti vierelläni.

Kun Ellillä oli kerta mennyt hyvin niin oikeestaan oli mullakin. Mitä nyt koulu meni pikkasen penkin alle ku ei juurikaan kiinnostanut, mutta muuten kaikki meni hyvin. Ja mitä en tosiaankaan Jacobille sanonut oli, että olihan mulla kiinnostuksen kohde. Jacob oli kyllä hyvä kaveri mulle, mutta harvemmin mä sille avauduin, vasta kännissä, joka oli erittäin harvoin, eikä J:kään siitä si mitään enää muistanu.

Ellin joulukuu 2015 ja tammikuu 2016 oli siis mennyt leppoisasti ja niin se varmaan tulee menemään jatkossakin. Ja kuinka kiva, J on lupautunut tallille toistekin.



(Ihan rupunen maksu, mut tulipa tehtyä)

[Victor Larsson]

Tjena tjejen!
lauantai - 27.2.2016
åttånde antäckningen

Aamulla ja vielä päivälläkin niin hieno sää oli muuttunut melko rankaksi lumisateeksi, jota olimmekin Ellin kanssa menneet pakoon maneesiin. Tamma oli kyttä ja kauan kesti kunnes se alkoi toimia ja kuunnella kunnolla. Eikä Mila ja sen Dean helpottaneet kyllä yhtään asiaa. Pari kertaa olin alkuraveissa kupsahtaa alas, kun Elli teki äkillisen loikan sivuun, kun katolta tuli lunta alas. Mutta en mä nyt voinut jättää kesken treenejä, joten reippaalla mielellä ratsastin sitä vaan eteenpäin ja tein paljon paljon ympyröitä ja siirtymisiä.


Vasta kun tunsin, että ohjaa vastassa oli jokseenkin järkevä hevonen nostin sillä laukan. Pukki. Ja toinenkin. Järkevä hevonen ja sillee. Korjasin asentoni ja käänsin sen ympyrälle. Sille riitti ne kaksi pukkia ja lopuksi se laukkasi toiseenkin suuntaan nätisti. Kiitin sitä kaulalle. Ei Elli kyllä ainut energinen hevonen ollut vaan myös Dean näytti siltä että oli sillä oli tarve purkaa energiaa. Tein väistöjä keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin ja hyvin muuten väisti!


Loppujen lopuksi olin kyllä varsin tyytyväinen tän päivän ratsastukseen sillä siitä oli pitkä aika ku viimeks Ellillä menin. Mamma oli käyny sen selässä ja siskokin oli auttanut. Mulle oli tullut hetkellinen en-jaksa-hevosia -fiilis. Mutta olin päässyt siitä yli ja kyllä kannatti. Ravasin loppuravit ennen kuin tulin alas kävelemään. Löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös. Tamma käveli reippaasti eikä se mua haitannut oli vaan hyvä päästä kävelemään, sillä mun jalat oli menneet jonkinasteiseen kohmeeseen.


Lähdimme Milan kanssa samalla oven avauksella tallin lämpöön. Riisuin Elliltä varusteet ja karsinan oven suljettuani tamma pisti piehtaroiden. Vein satulan ja suitset varustehuoneeseen ja kävin samalla vaihtamassa saappaat Sorelin lämpimiin talvikenkiin ja kypärän harmaaseen Peak Performancen tupsupipoon.


‘’Hieno tyttö.’’ kehuin Elliä, kun laskin viimeisen kavion maahan. Sillä oli kuulemma ollut jonkinasteinen asennevamma kavioiden putsausta kohtaan, mutta ihan hyvin se nyt ne nosti. Olin harjannut tamman turpeesta. Annoin sen jäädä sisälle ilman loimea taikka fiisiä koska se ei juurikaan ollut hionnut.


Kävin vielä taukotuvan kautta hakemassa tavarat ennen kuin lähdin kotiin. Mun pitäisi käydä nopeasti suihkussa ja laittaa itseni kuntoon ennen treffejä - kyllä vain treffejä. Mä olin repäissyt kerran koulun jälkeen ja kysynyt yhtä nättiä tyttöä ulos, kun sain matikasta kympin, se rohkaisi mua tarpeeksi. #proud

[Victor Larsson]

Regnväder

onsdag - 25.5.2016

nionde anteckningen

‘’Asså vad fan Elli?’’ tiuskaisin tammalle, jonka olin hidastanut raviin jälleen kerran. Tämä oli jo viides kerta kun se säntäsi laukkaan ilman syytä. Maneesi oli tyhjä, mikä oli hyvä. Mä en tosiaan olis halunnu näyttää kaikille kuinka mä en osaa ratsastaa mun tammaa. Toissapäivänä tallilla ollessani Elli oli ollut hyvä ratsastaa ja nyt se pelleili kuin viimeistä päivää. Ulkona satoi ja sen takia me oltiin tultu maneesiin, jonka peltiseen kattoon pisarat ropisi.

Kokosin hieman ravia. Ja antaessani laukka-avut tamma kiskaisi menemään maneesin toiseen päätyyn. Mä en tosiaan ollut mikään villi tyyppi, joten oli iso päätös multa vaihtaa suunnitelmaa. Laukatkoon sitten kun kerta haluaa, ajattelin ja annoin sen laukata. Ei kai tästä muuten mitään tulisi. Koeviikon takia olin jo tallilla kahdeltatoista. Onneksi niin sillä Rinnsteiniin oli muuttanut monta uutta hevosta, mikä tarkoitti omistajiin tutustumista.

Parin kierroksen jälkeen tamma pärskähti ja alkoi rentoutua. Tein sillä ympyrän vielä ennen kuin siirsin raviin ja vaihdoin suunnan. Valmistelin heti seuraavasta kulmasta laukannoston, johon tamma ei rynnännyt. Ei se tutustuminen oikeesti ollut mulle mikään iso juttu, varsinkaan vapun jälkeen. Sillon mä olin saanut rohkeutta tutustua uusiin tyyppeihin ja jutellut niille - selvinpäin! Taputin tammaa kirjavalle kaulalle ja siirsin raviin. Tein ravissa parit väistöt keskihalkaisijalta uralle ja Elli oli hyvin kuulolla, kerrankin.

‘’Huhuuuu.. tullaan.’’ joku huikkasi ennen kuin avasi maneesin oven. Sisään tuli tummatukkainen tyttö ja hienonvärinen hevonen. Kaivelin mieleni syövereistä nimen Carmilla, hepan nimestä en ollut varma. Mä kuitenkin seurasin tyttö instassa joten kyllä sen muisti. Kivannäkönen tyyppi.

‘’Hei, eihän haittaa jos tullaan kans tänne, ku ei sateessa viitti ratsastaa?’’
‘’Joo ei haittaa, mä vaan loppuravailen enää ja lähden sitte.’’ vastasin. Elli katseli edelleen korvat hörössä sisään tulleita ja sain herätellä sitä hieman. Annoin vähän pidempää ohjaa, jotta tamma sai venytellä. Se ravasi suuresti ja hyvin alleen, niin kuin yleensäkin ratsastuksen lopussa. Vaihdoin suunnan vielä kertaalleen ja siirsin sen sitten käyntiin. Otin jalustimet jalasta ja taputin tammaa kiitokseksi. Mulle oli tullut lämmin, vaikka alkuun epäilinkin sitä pärjäisinkö näin vähillä vaatteilla. Elli kuitenkin tuottaa jonkin verran töitä ratsastajalle, joten päätin pärjätä.

Käänsin Ellin maneesin keskelle ja hyppäsin alas selästä. Löysäsin parilla vyötä ja nostin jalkkarit ylös ennen kuin ilmoitin lähteväni nyt. Talutin tamman märän tallipihan läpi tallin suojaan. Tallissa soi hiljaa radio ja pari heppaa oli sisällä. Ellikin saisi luvan jäädä sisälle, sillä kurja sitä oli sateeseen takaisin laittamaan, kun se niin innokkaana sisälle halusi. Hienohelma. Ohjasin tamman karsinaan ja riisuin siltä heti varusteet, jotka vein satulahuoneeseen. Palattuani takaisin karsinalle vastassa oli turpeinen Elli.

‘’Nojaa…’’ mumisin ja nappasin harjan käteeni. Tamma koitti koko ajan avata karsinan ovea. Kielsin sitä useaan otteeseen, mutta ei se auttanut vaan jouduin jatkuvasti sulkemaan ovea, jotta tamma ei lähtisi pihalle. Harjattuani tamman puhtaaksi putsasin vielä kaviot ja selvitin hännän uudestaan. Harja pitäisi jossain vaiheessa siistiä, sitten kun jaksaisi. Mä tarvitsisin kyllä siihen apua, koska Elli harvoin pysyi paikoillaan kun harjaa koitti leikata. Annoin tammalle ruokakuppiin pari porkkanaa ja lähdin sitten tallitupaan, jossa Emma istuskeli jonkun toisen naisen kanssa. Kysyin voisiko joku heittää Ellin pihalle vielä jos sade lakkaisi ja sain onneksi myötävän vastauksen, kiitin ja lähdin autolleni. Jep. Mulla oli nyt auto.