Kertun päiväkirja

[Julia]

Crushcrushcrush xx

"Kerttu"

englannintäysveritamma
s. 2015 (i. Jaguer, e. Burn it xx)
om. Julia Luoti

[Julia]

keskiviikko 10.2.2016
- 1HM

Viikonloppureissultani Englantiin lähti mukaani kaunis täysveritamma, joka näki Suomen kylmän ja loskaisen talven ensimmäistä kertaa tänäaamuna, kun hevoskuljetusauto parkkeerasi aamuruuhkaisen marketin pihaan ja ryhmä innokkaita uusia hevosenomistajia rynnisti hakemaan omiaan pois. Päästin punaloimisen kaunokaisen ulos suuresta rekasta, ja henkäistyään viileänkosteaa talvisäätä suuriin keuhkoihinsa, hirnahti se kimeän kuuluvasti, ikäänkuin hakien turvaa muista. Tuontihevoset kuitenkin hajaantuivat pian omiin pienempiin trailereihin. 
"Tulehan silosääri, lähdetään kotiin", sanoin ylväälle ilmestykselle, joka ei malttanut juoda punaisesta saavistaan tilkkaakaan vettä, eikä huolinut porkkanaakaan minun kädestäni.
"Diiva", tuhahdin ja talutin pärskähtelevän raudikon traileriin.

Vaikka matka oli pitkä, olin sitäkin tyytyväisempi ostoksestani huomatessani Innan ja Milan odottamassa uutta hevostani.
"Näytä jo, näytä jo!" Mila kihisi ja matki samalla minua ja eleitäni, miten minä aina vauhkosin Vaahterapolun uusista poneista. Pudistin päätäni ja aloin Innan avustuksella purkamaan tammaa trailerista. Se hirnui kuin viimeistä päivää kuullessaan vihdoin elämän ääniä pitkän reissun jälkeen.
"Jospa se ei oo samanlainen virheostos kuin Sessi", Inna huokaisi ja minä ravistin päätäni, samalla kun ryntäsin irroittamaan tammaa etupuomista. 
"Tervetuloa uuteen kotiin!" Totesin punarautiaalle, sen peruuttaessa kopista melkoista vauhtia alas. Korvat höröllä täysveritamma tutkaili uutta ympäristöään.
"Kyllä kai tollanen kelpais tuntilaisia ilahduttamaan", Mila totesi ja minä tuuppasin häntä olkapäähän hymähtäen, Innan repiessä tammalta vimmatusti monia kuljetusvarusteita yltä.
"Se on liian hieno semmoseen", sanoin ja silitin neidin silkkistä turpaa. Se ei kuitenkaan pitänyt rapsutuksistani vaan näykkäisi varoitukseksi ilmaa nenäni edestä. 
"Sepäs on äkäinen", ihmetteli Inna, minun suurennellessa silmiäni. Tosin olihan tamma joutunut matkustamaan kauan ja luultavammin se oli väsynyt ja stressaantunut. Mila sanoi samaa, jotten olisi tuntenut itseäni tyhmäksi, joten lähdimme viemään neitokaista sen omaan, uuteen karsinaan. Raudikko seurasi minua turpa maata viistäen, joka sai minun arvaukseni vain vahvistumaan.

Kun ollimme saaneet viimeisetkin hommaamani varusteet kannettua talliin Innan ja Milan kanssa, Emma sattui paikalle sopivasti katsomaan uutta tulokasta.
"Jopas, sehän on yhtä sievä kun siinä kuvassakin", omistajatar sanoi ja minä nyökyttelin hymyillen.
"Tarhaan sen aamulla Ellin seuraksi", hän sanoi ja hymyni hyytyi miettiessäni, mitä siitäkin tulisi.. Kasvattajan mukaan tamma oli kipakka 'omiensa' seirassa, mutta tuli toimeen ruunien kanssa erinomaisesti.
"No, jospa se ei tapa uutta ystäväänsä", naurahdin vaivaantuneena. 
Kerttu näytti tyytyväiseltä uuteen kotiinsa, sillä kun viimeisen kerran tallissa ollessani vilkaisin sen karsinaan, oli se ottamassa torkkuja pitkällään pohjapuruissa.
"Loppu hyvin, kaikki hyvin", totesin Innalle ja Milalle, jonka jälkeen lähdimme Vaahterapolkuun kehuskelemaan uutta ihanaa ilmestystäni Petralle ja Jesselle. 

[Julia]

torstai 28.4.2016
- 2HM

Punarautias kaunokainen vastasi hiljaiseen vihellykseeni hirnahduksella, ravaten energisen oloisena tarhan aidanviertä pitkin. Nappasin Kertun riimunvarteen, ja taputin sen silkkistä kaulaa. Hyväntuulinen tamma seurasi minua koko matkan kiltisti talliin, ihme kyllä.
Meidän yhteistyö oli lähtenyt Kertun Suomeen tulon jälkeen jyrkkään alamäkeen. Täysiverinen testasi ja koetteli minun hermojani ratsastaessa, karkaili tarhasta ja oli todella häijy ylipäätään minua kohtaan. Kerkesin jo melkein menettää toivoni, mutta onneksi tamma on hiljalleen alkanut ymmärtää, että meidän pitäisi olla tiimi eikä vihamiehiä. Nytkin Kerttu pysähtyi jo toisesta, napakasta käskystäni tallin käytävälle, joten eiköhän kaapin paikka alkanut olla Kertullekin jo selvä.

Vaikka ilma oli tänään kostea ja kentän pohja vähän turhankin pehmeä, päätin ratsastaa ulkona illan utuisessa ja lämpimässä kevätilmassa. Kun ruskeisiin varusteisiin sonnustautunut Kerttu oli tarpeeksi ihmetellyt tallin ulko-oven edessä olevaa vesilammikkoa, hyppäsi pitkäkoipi sen ylitse ja pääsimme kentälle asti. Kiristin vyötä monella reiällä hoikkarakenteisen tamman ympäri. Pienen pyörimishetken ja minun karjunnan jälkeen Kerttu päästi minut selkäänsä ja lähti kävellen kiertäämään kenttää uraa pitkin.
Käynnissä Kerttu heitteli jo päätään tylsistyksissään, joten keräsin ohjat tuntumalle, istuin istuinluideni päälle ja annoin tammalle pohkeet raviin. Pitkä askellus auttoi minua aluksi nousemaan kevennykseen, mutta nyt halusin kuitenkin jo askeleista hallittuja. Taivutin sisäohjalla kevyesti tamman päätä sisään ja tuin liikettä ulko-ohjalla. Aina kun Kerttu myötäsi niskasta ympyröissä ja kaarteessa, annoin sille pidempää ohjaa. Etupää alkoi keventyä ja täysiverinen ravasi pitkää, aktiivista ravia kuin vanha tekijä. Tein monenmuotoisia kiemuroita kolmikaarisista kahdeksikkoihin ja vaihdoin suuntaa, ennenkuin uskalsin laukata. Kertulla oli nimittäin lähiaikoina ollut tapana heittää ykskaks muutama pukki ja lähteä vähän raisumpaa laukkaa..

Sopivasta kaarteesta kuitenkin annoin tammalle tarkat laukkapohkeet, nojasin eteen ja maiskautin. Nuorikko nosti lennokkaan vasemman laukan, mutta jätti protestoinnin varsanmieliseen aivokoppaansa vain ajatukseksi. Laukka oli pitkää ja sai vielä ollakin, joten kehuin punarautiasta taputuksin kaulalle, samalla kun pidin pohkeet tiukasti kiinni kyljissä. Kentän märkä pohja lätisi voimakkaissa laukka-askelissa, joten tein isoja ympyröitä, jotta Kerttu ymmärsi edes vähän rajoittaa laukkaansa. Välillä tein taivutusta sisäohjalla, ettei tamma jäykistäisi kaulaansa niin kovasti laukkatyöskentelyssä. Kaikinpuolin olin muutaman kiekan jälkeen tyytyväinen mitä Kerttu minulle tarjosi ja vaihdoin suuntaa ravilävistäjällä.
Oikeaan kierrokseen laukka oli helpompi nostaa ja Kerttu alkoikin jo pelleillä, kun en käännellyt niin paljoa ympyröitä vaan taivuttekin sitä enemmän sisäänpäin. Tamma kuitenkin rauhoittui kun vaikeutin tekemiäni kuvioita ja pohkeella usutin sitä jatkamaan laukkaa.
"Hyvä!" kehuin, kun nuorikko kuuliaisesti teki mitä käskin.

Tein loppuravit pidemmällä ohjalla ja yritin istua muutamia askelia tamman isoon raviin. Ajoittain jo uskoin istuvani kouluhevosen selässä, mutta muuten meno oli juuri yhtä pompottavaa kun osasin odottaakin.
"Hieno tyttö", kehuin Kerttua taputuksin ja siirsin sen käyntiin. Koska iltapäivä oli vielä kaunis ja linnut visersivät, lähdin mielenvirkistykseksi lähimaastoon kävelylle. Kertun ihmeellisestä ölinästä ja laahustavasta kävelytyylistä päätellen meidän treenissä oli sille tarpeeksi tekemistä. Ehkä meistä vielä hyvä parivaljakko tulee!

[Julia]

lauantai 7.5.2016
- 3HM

Kerttu on totaalinen linssilude.

[Julia]

maanantai 27.6.2016
- 4HM

Tunnelmia estevarsojen laatuarvostelutilaisuudesta 30.5.2016, jossa Kerttu palkittiin EV-I pistein 8,5 - 10 - 5 - 5 - 5 - 5 = 38,5p !

Mahanpohjassani kiersi. Kerttu oli riepotellut minua viimeisen viikon selässään kun pientä idioottia, ja odotin vain kauhulla, kuinka se irvistelisi esteiden hyppelyn lomassa tuomareille, alkaisi änkyröimään sileällä ja lopulta riehuisi itsensä ulos koko maneesista. Huokaisin kuitenkin syvään ja esitin nutturalettipäisen täysiveriseni mahdollisimman kauniina ja jalona olentona. Kerttu kuunteli minua radalla kauniisti, laukkasi ja ravasi kuin mikäkin kouluhevonen. Ei edes vasen kierros tuottanut sen enempää ongelmia, vaan saatoin kevyin ja huomaamaatomin avuin ohjastaa tammaani koulukiemuroille. Loppujen lopuksi sainkin leveät hymyt tuomareilta, eikä sydämeni enää hakannut.

Irtohypytys ei enää kauhistuttanut minua, kun näin Kertun lähtevän kierrokseen sopivaan laukkaan, lähestyen metristä estettä luottavaisin mielin. Vaikka pysty ja viimeinen okseri olivatkin jo tamman maksimitasoa, ei se edes hipaissut puomeja jaloillaan, vaan laskeutui huolellisesti jokaiselta esteeltä. Huokaisin helpotuksesta, kun nappasin Kertun ruskeista suitsista irtonaisen tamman kiinni. Se pärskähti tyynesti, mutta samalla uteliaasti, ja epäilemättä olisi tahtonut hypätä vielä toisen kierroksen.

Muutaman meidän jälkeisen ratsukon jälkeen oli aika tulla kuuntelemaan tuloksia, joista olin aivan varma, ettei Kerttu saisi kuin kolmospalkinnon. Olihan se irtona laukannut yhtä kuumana kuin esteradalla, eikä ollut täydellisesti luotiviivalla. Rapsuttelin kuitenkin jalkaansa päätä kyhnyttävää punarautiasta kaulalta ja olin tyytyväinen palkintoon kuin palkintoon.
"Tilaisuuden parhain pistein, parhaana tammana sekä nelivuotiaana palkitaan tänään Crushcrushcrush xx upealla 38,5 pisteellä!" Kaikui tuomarin pöydän takaa mikrofonista, ja hetken mietin, kuulinko sen vain omassa päässäni. Kun kylmä hiki oli virrannut kroppani läpi ja saanut sydämeni hakkaamaan, päästin pitkän, naurunsekaisen huokauksen suustani ja kättelin onnittelemaan tulleita tuomareita. Kertun suitsia koristi nyt ruusuke ensimmäisestä sijasta ja minun palkintohyllyäni kunniamitali parhaita pisteistä. Lopuksi annoin piirtopäiselle punarautiaalleni ison halauksen, koska eihän siitä voinut muutakuin olla ylpeä!