Post by Emma on Feb 8, 2016 20:05:21 GMT
Jälkeenjäänneinä järjestämme hieman viime tipassa ystävänpäivämaaston Vaahtiksen kanssa. Maasto on tiedossa Vaahterapolun poluilla ystävällisessä hengessä ilman suuria huolia 14.2. Maastosta tulee pohjatarina ja merkki osallistujille. Osallistu viimeistään 14.2. Yhteiskyydistys on tiedossa! Vaahtiksen kutsu
Osallistujat:
Mila - Riemu
Jesse - Salli
Juuso - Tessa
Veera - Iippa
Julia - Kerttu
Inna - Koda
Jannica - Villa
Jemina - Ulla
Emma - Axe
Emma
“Onko kaikki kyydissä?” huutelin samalla, kun suljin suuren kuljetusauton luukkuja.
“On!” Julia huikkasi takaisin ja kiipesi sitten autoon.
Tänään suuntanamme on Vaahterapolku ja ystävänpäivämaasto. Rinnsteinistä ei liikkeelle ollut lähtenyt niin paljoa porukkaa kuin olin toivonut. Julia ja Juuso olivat ainoat minun lisäkseni ja Milalle kuskaisimme Riemun vetohevoseksi. Ei tarvinnut naisen tulla erikseen tänne, vaan kykeni paimentamaan omiaan Vaahtiksessa. Kapusin rekan kuskiksi ja pian Juusokin nousi autoon kertoen, että kaikki oli kunnossa. Päräytin uudehkon kuljetusauton käyntiin ja lähdin lumista tietä pitkin kohti Vaahterapolkua.
“Tuosta!” Julia huikkasi ohjetta, kun huomasi, etten ollut hidastamassa.
“Aivan… En oo tullut tätä tietä ennen…” mutisin ja jarrutin.
Kuljetusauton kanssa sai olla tarkkana näillä keleillä, kun kääntyi. Vielä, kun joku ilkesi tulla koiran kanssa rekan ja penkareen välistä. Käännöksen jälkeen körröttelin Vaahterapolun tietä pitkin pihaan. Parkkeerasin auton parkkipaikalle pitkittäin ja sammutin sitten. Mila, Inna ja Jesse olivat huomanneet saapumisemme, joten hyppelivät talosta ulos auttamaan. Ensin autosta ryntäsi Julia Kerttunsa kanssa, Kertun viereen oli täytynyt laittaa Axe ja Riemu, koska englantilainen ei tammoista pitänyt. Juuso talutti viimeisenä suuren kimon Tessan pihalle ja lähti samantien viemään sitä Innan kanssa talliin.
“Mihin vien tämän?” kysyin Milalta ja osoitin Axea.
“Ootas.. tulen Riemun kanssa katsomaan”, Mila sanoi ja lähdin seuraamaan heitä talliin.
Axe löysi pian karsinansa ja Mila komenteli minua kahville taukohuoneeseen. Heitin Axelle hieman heinää ja menin sitten taukohuoneeseen. Siellä oli jo mukavasti porukkaa, jotka olivat selvästi juuri saapuneet paikalle. Esittelin itseni niille, jotka minua eivät vielä tunteneet.
“Mikä meidän suunnitelma on, Mila?” Jannica niminen tyttö kysyi.
“Lähdemme tunnin päästä maastoon ja olemme Emman kanssa keksineet sen jälkeen jotain pientä”, Mila sanoi.
“Mitä?” Jemina kysyi hieman kauhistellen.
Ilmeisesti Milan metkut tunnettiin liiankin hyvin tallilla. Mila ei tallilaisilleen suostunut vastaamaan, vaan jätti sen yllätykseksi. Hörppäsin kahviani.
Puolen tunnin kuluttua kaikki siirtyivät hoitamaan hevosiaan kuntoon. Axen olin harjannut tänään jo Rinnsteinissä, joten riisuin siltä vain loimen pois ja vedin nopeasti puruiset koivet puhtaiksi. Kun Axella oli varusteet päällä heijastavaa loimea myöten, siirryin taukohuoneeseen hakemaan vielä heijastinliiviä.
“Kukaan ei lähde ilman heijastinliiviä”, huutelin tallin puolella ja kävin saman huikkaamassa yksityispuolelle.
Kun kaikki olivat valmiita, talutimme hevoset kentälle selkään nousua varten. Axe oli hieman rauhaton uuden paikan takia, mutta pysyi sen aikaa paikallaan, kun sain ponnautettua itseni selkään. Katselin joukkoamme, joka oli suhteellisen sekainen ja oli outoa nähdä Inna ponin selässä. Osa sääteli jalustimiaan, kun Mila huuteli ratsastusjärjestystä.
“...Emma pitää jöötä viimeisenä ja käyttäydytään nätisti, okei?” Mila huuteli Riemun selästä.
Jono muodostui hänen peräänsä ja pian lähdimme heppojen peput keikkuen kohti metsäpolkuja.
Mila
Riemu kulki allani innoissaan ja tutki uusia maisemia korvat hörössä. Itse olin jo lähes kyllästynyt näihin polkuihin ja olisin kovasti halunnut lähteä tutkimaan uusia reittejä, muttei tänään… Tänään mentäisiin tuttuja ja turvallisia polkuja eteenpäin.
Matka eteni verkkaisesti pitkin lumisia polkuja. Ihmiset rupattelivat iloisesti keskenään ja nautiskelivat ihanasta säästä. Eniten äänessä taisivat olla Jesse sekä Juuso, jotka “viihdyttivät” muita typerillä vitseillään, joista useammat taisivat olla vähän turhankin kaksimielisiä.
Pysähdyimme lammen kodalle syömään välipalaa ja juomaan lämmintä kaakaota. Jemina selitti innoissaan Innalle, miten hänellä oli Ullan kanssa mennyt ja nainen kuunteli kärsivällisesti tämän sepustuksia. Veeraa puolestaan kiinnosti Julian Kerttu-poni, jolla blondi oli osallistunut tälle maastoreissulle.
Kun eväät oli syöty, siivosin Jannican avustuksella roskat pois muiden rakentaessa lumiukkoja rannalle.
Matkaan lähdettyämme kierrettiin vielä lampi ympäri ennen kuin matka kohti Vaahterapolkua saattoi alkaa. Hengähdystauon ansiosta hevosilla tuntui olevan energiaa yli tarpeiden, joten päätimme ottaa laukkapätkän eräällä pitkällä suoralla.
“Yrittäkää kuitenkin pysyä jonossa!” huusin ennen kuin laukka-avut annettiin. “Ei ohitella!”
Riemua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä ja suokkiruuna ampaisi matkaan. Yritin vilkuilla välillä taakseni nähdäkseni pysyivätkö kaikki perässä eikä olisi ongelmia.
Kaarteeseen tullessa hidastettiin ravin kautta takaisin käyntiin ja annettiin ratsujen rauhoittua.
Pian talli alkoi häämöttää horisontissa. Yllättävän nopeasti se aika meni, vaikka olimme tallustelleet metsikössä yli kaksi tuntia nauttien raikkaasta helmikuisesta ulkoilmasta.
“Ja sitten kaikki hoitaa ratsunsa huolellisesti, jonka jälkeen kokoonnutaan taukohuoneeseen!” ilmoitin kun olimme saapuneet tallipihalle.
Emma
Hoidimme hevoset pois ja ennen taukohuoneeseen kokoontumista, kävin Innan kanssa hakemassa talolta hieman kakkua ja muita leivonnaisia sekä limsaa. Ihmiset olivat ahtautuneet sohvalle ja pöydän ääreen. Laskin käsissäni olleen kakun pöydälle ja toppuutettelin Veeraa, jonka sormet olivat jo melkein kakussa. Pyöräytimme vielä nopsaan kahvia sitä haluaville ja sitten päästimme Milan kanssa lauman kakun kimppuun. Jäin itse seisoskelemaan kakkulautaseni kanssa.
Herkuttelujen jälkeen emme tehneet mitään suurempaa, vaan lähinnä juttelimme joutavia ja osa antoi kavereilleen ystävänpäivälahjoja. Joku oli nähnyt vaivaa ja tehnyt itse ja joku oli ostanut kaupasta. Kello läheni jo paljoa, kun Rinnsteinin heposet pakattiin autoon. Mila kyllä yritti houkutella meitä vielä saunaan, mutta hepat kaipasivat varmasti jo omia karsinoitaan. Sanoimme heipat Vaahtislaisille ja lähdimme pimenevään iltaan ajelemaan takaisin Rinnsteiniä kohti.
Kaikille suuri kiitos maastoon osallistumisesta!
Osallistujat:
Mila - Riemu
Jesse - Salli
Juuso - Tessa
Veera - Iippa
Julia - Kerttu
Inna - Koda
Jannica - Villa
Jemina - Ulla
Emma - Axe
Emma
“Onko kaikki kyydissä?” huutelin samalla, kun suljin suuren kuljetusauton luukkuja.
“On!” Julia huikkasi takaisin ja kiipesi sitten autoon.
Tänään suuntanamme on Vaahterapolku ja ystävänpäivämaasto. Rinnsteinistä ei liikkeelle ollut lähtenyt niin paljoa porukkaa kuin olin toivonut. Julia ja Juuso olivat ainoat minun lisäkseni ja Milalle kuskaisimme Riemun vetohevoseksi. Ei tarvinnut naisen tulla erikseen tänne, vaan kykeni paimentamaan omiaan Vaahtiksessa. Kapusin rekan kuskiksi ja pian Juusokin nousi autoon kertoen, että kaikki oli kunnossa. Päräytin uudehkon kuljetusauton käyntiin ja lähdin lumista tietä pitkin kohti Vaahterapolkua.
“Tuosta!” Julia huikkasi ohjetta, kun huomasi, etten ollut hidastamassa.
“Aivan… En oo tullut tätä tietä ennen…” mutisin ja jarrutin.
Kuljetusauton kanssa sai olla tarkkana näillä keleillä, kun kääntyi. Vielä, kun joku ilkesi tulla koiran kanssa rekan ja penkareen välistä. Käännöksen jälkeen körröttelin Vaahterapolun tietä pitkin pihaan. Parkkeerasin auton parkkipaikalle pitkittäin ja sammutin sitten. Mila, Inna ja Jesse olivat huomanneet saapumisemme, joten hyppelivät talosta ulos auttamaan. Ensin autosta ryntäsi Julia Kerttunsa kanssa, Kertun viereen oli täytynyt laittaa Axe ja Riemu, koska englantilainen ei tammoista pitänyt. Juuso talutti viimeisenä suuren kimon Tessan pihalle ja lähti samantien viemään sitä Innan kanssa talliin.
“Mihin vien tämän?” kysyin Milalta ja osoitin Axea.
“Ootas.. tulen Riemun kanssa katsomaan”, Mila sanoi ja lähdin seuraamaan heitä talliin.
Axe löysi pian karsinansa ja Mila komenteli minua kahville taukohuoneeseen. Heitin Axelle hieman heinää ja menin sitten taukohuoneeseen. Siellä oli jo mukavasti porukkaa, jotka olivat selvästi juuri saapuneet paikalle. Esittelin itseni niille, jotka minua eivät vielä tunteneet.
“Mikä meidän suunnitelma on, Mila?” Jannica niminen tyttö kysyi.
“Lähdemme tunnin päästä maastoon ja olemme Emman kanssa keksineet sen jälkeen jotain pientä”, Mila sanoi.
“Mitä?” Jemina kysyi hieman kauhistellen.
Ilmeisesti Milan metkut tunnettiin liiankin hyvin tallilla. Mila ei tallilaisilleen suostunut vastaamaan, vaan jätti sen yllätykseksi. Hörppäsin kahviani.
Puolen tunnin kuluttua kaikki siirtyivät hoitamaan hevosiaan kuntoon. Axen olin harjannut tänään jo Rinnsteinissä, joten riisuin siltä vain loimen pois ja vedin nopeasti puruiset koivet puhtaiksi. Kun Axella oli varusteet päällä heijastavaa loimea myöten, siirryin taukohuoneeseen hakemaan vielä heijastinliiviä.
“Kukaan ei lähde ilman heijastinliiviä”, huutelin tallin puolella ja kävin saman huikkaamassa yksityispuolelle.
Kun kaikki olivat valmiita, talutimme hevoset kentälle selkään nousua varten. Axe oli hieman rauhaton uuden paikan takia, mutta pysyi sen aikaa paikallaan, kun sain ponnautettua itseni selkään. Katselin joukkoamme, joka oli suhteellisen sekainen ja oli outoa nähdä Inna ponin selässä. Osa sääteli jalustimiaan, kun Mila huuteli ratsastusjärjestystä.
“...Emma pitää jöötä viimeisenä ja käyttäydytään nätisti, okei?” Mila huuteli Riemun selästä.
Jono muodostui hänen peräänsä ja pian lähdimme heppojen peput keikkuen kohti metsäpolkuja.
Mila
Riemu kulki allani innoissaan ja tutki uusia maisemia korvat hörössä. Itse olin jo lähes kyllästynyt näihin polkuihin ja olisin kovasti halunnut lähteä tutkimaan uusia reittejä, muttei tänään… Tänään mentäisiin tuttuja ja turvallisia polkuja eteenpäin.
Matka eteni verkkaisesti pitkin lumisia polkuja. Ihmiset rupattelivat iloisesti keskenään ja nautiskelivat ihanasta säästä. Eniten äänessä taisivat olla Jesse sekä Juuso, jotka “viihdyttivät” muita typerillä vitseillään, joista useammat taisivat olla vähän turhankin kaksimielisiä.
Pysähdyimme lammen kodalle syömään välipalaa ja juomaan lämmintä kaakaota. Jemina selitti innoissaan Innalle, miten hänellä oli Ullan kanssa mennyt ja nainen kuunteli kärsivällisesti tämän sepustuksia. Veeraa puolestaan kiinnosti Julian Kerttu-poni, jolla blondi oli osallistunut tälle maastoreissulle.
Kun eväät oli syöty, siivosin Jannican avustuksella roskat pois muiden rakentaessa lumiukkoja rannalle.
Matkaan lähdettyämme kierrettiin vielä lampi ympäri ennen kuin matka kohti Vaahterapolkua saattoi alkaa. Hengähdystauon ansiosta hevosilla tuntui olevan energiaa yli tarpeiden, joten päätimme ottaa laukkapätkän eräällä pitkällä suoralla.
“Yrittäkää kuitenkin pysyä jonossa!” huusin ennen kuin laukka-avut annettiin. “Ei ohitella!”
Riemua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä ja suokkiruuna ampaisi matkaan. Yritin vilkuilla välillä taakseni nähdäkseni pysyivätkö kaikki perässä eikä olisi ongelmia.
Kaarteeseen tullessa hidastettiin ravin kautta takaisin käyntiin ja annettiin ratsujen rauhoittua.
Pian talli alkoi häämöttää horisontissa. Yllättävän nopeasti se aika meni, vaikka olimme tallustelleet metsikössä yli kaksi tuntia nauttien raikkaasta helmikuisesta ulkoilmasta.
“Ja sitten kaikki hoitaa ratsunsa huolellisesti, jonka jälkeen kokoonnutaan taukohuoneeseen!” ilmoitin kun olimme saapuneet tallipihalle.
Emma
Hoidimme hevoset pois ja ennen taukohuoneeseen kokoontumista, kävin Innan kanssa hakemassa talolta hieman kakkua ja muita leivonnaisia sekä limsaa. Ihmiset olivat ahtautuneet sohvalle ja pöydän ääreen. Laskin käsissäni olleen kakun pöydälle ja toppuutettelin Veeraa, jonka sormet olivat jo melkein kakussa. Pyöräytimme vielä nopsaan kahvia sitä haluaville ja sitten päästimme Milan kanssa lauman kakun kimppuun. Jäin itse seisoskelemaan kakkulautaseni kanssa.
Herkuttelujen jälkeen emme tehneet mitään suurempaa, vaan lähinnä juttelimme joutavia ja osa antoi kavereilleen ystävänpäivälahjoja. Joku oli nähnyt vaivaa ja tehnyt itse ja joku oli ostanut kaupasta. Kello läheni jo paljoa, kun Rinnsteinin heposet pakattiin autoon. Mila kyllä yritti houkutella meitä vielä saunaan, mutta hepat kaipasivat varmasti jo omia karsinoitaan. Sanoimme heipat Vaahtislaisille ja lähdimme pimenevään iltaan ajelemaan takaisin Rinnsteiniä kohti.
Kaikille suuri kiitos maastoon osallistumisesta!