HM1: Muuttopaineet - mitä ne on?
Tiputin tupakan lähes tyhjään vesipulloon Rinnsteinin ilmestyessä näköpiiriin, samalla kuunnellen vain puolella korvalla hands-free -laitteen kautta kuuluvaa äitini ääntä. Jotakin se valitti meidän suokkitammojen ilmoittamisesta kantakirjaustilaisuuteen, puheenaiheen muuttuessa välissä kyselyksi siitä, miten viimeviikkoiset näyttelyt oli mennyt... Hirveä höseltäjä äitini ainakin osasi olla, eikä koskaan muistanut mikä hevonen oli minnekin ilmoitettu ja millä oli millon kisat tai näyttelyt. Varmaan se vielä ehtii soitella siitäkin, että missä Rico on menossa, kun ei karsinassaankaan ole.
"Mun pitää mennä nyt, pitäs saaha vähän asioita hoidettua", murahdin tympääntyneenä parkkeerattuani auton Rinnsteinin pihaan ja heitin hands-freen auton hanskalokeroon jäämättä kuuntelemaan mitä valitusta sieltä seuraavaksi kuuluisi.
Nousin autosta juuri kun itse pääpiru, tallin omistaja Emma asteli tallista minua kohti. Omasta turhaantuneisuudestani huolimatta loihdin kasvoilleni asiallisen hymyn kätellessäni tallinomistajaa.
"Sä omistit sen nokotaorin eikö niin?" Emma varmisteli. "Mikä sen nimi olikaan"
"Solid Ebony Warrior", vastasin yrittämättä edes peitellä ylpeyttä kyseisestä hevosesta. "Ricoksi me sitä lyhyesti kututaan." En tiedä kuinka suuren osna puheesta Emma edes kuuli, sillä selittäessäni häärin jo hevosen ympärilllä, eikä aikaakaan, ennen kuin mustanpäistärikkö ori jo peruuttikin ulos trailerista.
"Eihän se miltään huippukilpurilta näytä, mutta ajaa asiansa paremmin kuin hyvin", sanoin pää korkealla ympäristöään tutkailevan hevosen kaulaa taputtaen.
"Mihinkäs karsinaan tämä laitetaan?"
Emma osoitti kohti tallin ovea, josta oli juuri hetki sitten itse tullut.
"Ovesta sisään ja ensimmäinen karsina oikealla", nainen sanoi kysymykseeni vastaten. Maiskautin Ricolle saadakseni yhä ympäristöään tutkailevan orin huomion ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia, Emman seuratessa mukana.
Karsinassa Ricoa vastassa oli pieni tukko heinää auttamassa oria sopeutumaan. Talli näytti tyhjältä, sillä muut hevoset olivat vielä ulkona, joskin eivät pitkään. Juuri siksi Ricokin pääsi suoraan talliin. Vajaan puolen tunnin takia ei oria tarvitsisi tarhaan viedä, siihen se ehtisi tutustua myöhemminkin.
Uuteen karsinaansa totuttelemisessa orilla ei näyttänyt olevan mitään ongelmaa. Se kiersi nopeasti karsinan ympäri ja oli samantien heinäkasansa kimpussa.
"Oliko nyt ihan oikein, että Ricolle ei tule minkäänlaista loimitusta?" Emma vielä kysäisi.
Naurahdin.
"Usko tai älä, mutta tuo hevonen tulee vielä näyttämään ylikasvaneelta shetlanninponilta kunhan tuo talvikarva kunnolla kasvaa."
Emma nyökkäsi sanoen sitten jättävänsä meidät talliin tutustumaan, joka tosin minun osaltani tarkoitti orin tavaroiden raahaamista omille paikoilleen hevosen itsensä nautiskellessa heinälahjuksistaan.
// Tervetuloa teillekin joukkoon! 
Pidin todella paljon tyylistäsi kirjoittaa ja toivottavasti te viihdytte hyvin (ja pitkään) täällä meillä!
Pidin todella paljon tyylistäsi kirjoittaa ja toivottavasti te viihdytte hyvin (ja pitkään) täällä meillä!