Adamin Tonttuilut

[Adam]

Adamin seikkailuja ja kommelluksia voit seurata täältä.

Mukana kulkee:

Cosmicano "Cosmo"

Ratsuponi _(43,75%), Ori

Sonatarin Souns Good "Sonja"

Shetlannin lammaskoira, Narttu

[Adam]

25.6.2015



Olin juuri saanut sukaistua hiukseni pois silmiltä, kun lämmin kesätuuli heitti ne takaisin. Olin itse asiassa koulussa, kun sain viestin Rinnsteinistä saadusta työpaikasta. Koulua oli onneksi enään tunti jäljellä, ennen kun pääsisin pitkästä aikaa hevosten pariin – ja ennen kun ehditte kysyä, opiskelen nuoriso-ohjaajaksi.

Nyt kuitenkin kävelin kohti keltaista tallirakennusta ja minua vastaan käveli brunette nainen. Hän esitteli itsensä Emmaksi. Vilautin pienen hymyn, ennen kuin sanoin: ”Hei, oon Adam. Tai siis... Se uusi tallityöntekijä.” hiukseni olivat taas valahtaneet silmille ja jouduin pyyhkäisemään ne pois. Tänään ajattelin kyllä monesti, että leikkautan ne lähipäivinä.
”Öö tuota, mitä voisin tehdä?” sopersin suustani. Tänään tuntui, ettei mikään onnistunut. Puhuminenkin tuntui vaikealta, vaikka tein sitä yleensä kokoajan. Ehkä se johtui jännityksestä tai uusista ihmisistä.
”Voisin näytellä sinulle paikkoja, ja jos joku näyttäytyy, niin hän saa jatkaa. Minulla on hirveästi töitä.” Emma sanoi iloisesti, mutta painavasti. Hän ohjasi minut tallikäytävälle ja esitteli minulle varustehuoneen ja tallivintin. Emma selitti minulle päivärytmin ja muutamia perusasioita tallin arjesta. En keskeyttänyt hänen selitystään muuten kuin pienillä kysymyksillä, kun en tajunnut asiaa täysin. Lopulta istuimme Emman toimistossa ja allekirjoitimme työsopimuksen.

Olin ollut tallilla noin tunnin, kun näin ensimmäiset kasvot Emman lisäksi. Blondi, pitkähiuksinen tyttö esittäytyi Juliaksi. Tervehdin häntä ja kysyin, saisinko hengailla hänen kanssaan, tai tarvitsiko hän apua jossain. Tyttö kertoi olevansa menossa maastoon russponinsa Kelmin kanssa kärryiillä, joten sain luvan tulla mukaan. Kävimme Julian kanssa hakemassa Kelmin laitumelta ja siinä samalla otimme Julian toisen ponin, Varpun, sisälle harjattavaksi ja hemmoteltavaksi. Ihastuin tamman silmiin heti kun näin ne. Julia talutti vikuroivan Kelmin sisälle ja minä otin narun toiseen päähän Varpun, joka kulki nätisti vieressäni. En itsekkään uskonut mitä tein kun vein ponin karsinaan. Minä lässytin sille. En ilkeästi, vaan kuten tytöt lässyttävät kaikelle söpölle. Hyi olkoon! Jokatapauksessa toivoin, ettei tuo Blondi tyttö olisi kuullut sitä, mutta taisi olla toisin – ainakin hänen ilmeestä päätellen. Tunsin kuinka veri nousi poskilleni aiheuttaen punastuksen. Lähdin pikaisesti etsimään Varpulle harjoja, mutta Julia sai minut puolessa matkassa kiinni. Punastus oli kuitenkin jo lähtenyt suurimmaksi osaksi pois, eikä tyttö huomauttanut siitä mitään – luojan kiitos!

Sillä aikaa kun Julia hoiti Kelmiä, minä puunailin Varpua ja tämä näytti nauttivan siitä täysin siemauksin. Välillä naurahdin itsekseni, kun Julia ärähti Kelmin jekuille.
”Tarvitsetko apua?” kysyin Julialta ja näytin virneen kasvoillani. Julia naurahti ja vastasi:
”En.. Tai siis joo. Haluutko pitää tätä kiinni, kun putsaan kaviot?”
”Toki.” vastasin ja menin Kelmin karsinaan. Tämä yritti aluksi näykätä, mutta ärähdyksestä lopetti.
”Tää ponis on aika ilkikurinen.” naurahdin tytölle.
”Ei se pahaa tarkoita. Sillä vaa sattuu olee pakkomielle hauskuuttaa itteään koko ajan.” Julia vastasi vaikean kuuloisesti putsatessaan kavioita lähes maantasolla. Olihan tyttökin lyhyt – minulta tuo ei olisi onnistunut.

Pian Julia oli saanut Kelmin valjastettua tallin eteen ja päätimme ottaa Varpun riimunarun päähän kävelemään. Julia ohjasi Kelmin hiekkatielle ja minä pitelin narusta, jonka toisessa päässä Varpu käveli tyytyväisenä. Kävelimme noin kymmenen minuuttia, kunnes käännyimme autottomalle metsätielle. Julia patisti Kelmin raviin ja Varpu seurasi kaverinsa esimerkkiä, ensin hieman laiskasti, mutta reipastui sitten. Käännyimme noin 300 metrin päästä takaisin tienristeyksessä ja ravailimme vielä hetken, kunnes siirryimme käyntiin ja menimme tallille. Hoidimme ponit pois ja veimme ne laitumelle mutustamaan heiniä. Kello oli jo kuusi, joten lähdin ajamaan kotiin odottaen seuraavaa talleilua.


Adam kuittaa ensimmäisen (#1) hoitomerkin merkeissä!

//Heipsansaa ja tervetuloa nyt vielä poppooseen Kirjoitat mielestäni hyvin ja tarina kulkee eteenpäin. Ainoa lempiaiheeni, josta tykkään aina "valittaa" on vuorosanojen oikea muoto Eli, kun kirjoitat esim. "Hei." sanoin, se tulee oikeasti pistää näin: "Hei", sanoin. Mutta muuten en kirjoitusvirheitä pongannut ja on tosi mukava saada auttavat kädet hommiin

[Adam]

26.6.2015 Ja niin taivas halkeaa!



Jouduin taas miettimään, miten alkaisin kertomaan tästä päivästä. Minulla oli vapaapäivä, mutta silti eksyin tallille – mikä lie sinne johdatti. Tallille mennessä eilinen, aurinkoinen sää oli kaukana historiassa ja sysiset pilvet verhosivat taivasta. Jo se olisi ollut syynä jäädä kotiin tylsistymään ja katsomaan leffaa, mutta silti astuin keltaiseen talliin, uin olisin tehnyt sen tuhansia kertoja. Kello oli noin neljä. Olin käynyt koulun jälkeen kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteita. Mietin monta kertaa, jäisinkö kotiin, mutta silti hevoset vetivät puoleensa erittäin vahvasti.

Tallikäytävällä minulla vastassa oli tummahiuksinen tyttö, ehkä noin 26 vuoden iässä. Iskin silmäni uudestaan tämän mustaan ori varsaan, Deaniin. Tätä kautta minun oli helppo tunnistaa tyttö Milaksi.
”Hei!” Tervehdin naista. Nainen katsoi minua hetken, mutta sanoi sitten: ”Hei. Sinä olet Adam? Se uusi tallityöntekijä?”
”Juu. öö... Tiiätkö missä Emma on?” kysyin Milalta ja hän osoitti tallivintille.

Menin siis tallivintille ja kun en nähnyt siellä ketään, koputin Emman toimiston oveen. Sisällä seisoi kaksi naista, enkä aluksi meinannut tunnistaa, kunpi niistä oli Emma. Sain kuitenkin selville kun tämä sanoi: ”Hei Adam! Luulin ettet tulisi tänään. Tässä on Inna, serkkuni.”
Tervehdin naista, joka hymyili vastatessaan. Emma kertoi minulle, että kentänaidan yksi lankuista on puoliksi irti, eikä Tuukka ollut paikalla. Niimpä minä lupauduin korjaamaan aidan, mutta siitä tuli lievästi haasteellista...

Olin juuri päässyt kentän luo vasaran ja naulojen kanssa, kun taivas repesi täydelliseen kaatosateeseen. Kirosin mielessäni, mutta yritin silti korjata aidan. Aidan korjaaminen oli tavallista hankalampaa sateessa kuin normaalisti, mutta lopulta sain sen naulattua kiinni tolppaan. Olin läpimärkä, kun pääsin talliin sisälle ja huomasin, että alkoi ukkostaa. Mietin hetken, pitäisikö hevosia käydä ottamassa sisälle, ja sainkin vastauksen Milalta, joka tuli avukseni hakemaan hevosia laitumelta. Lopulta myös Julia tuli auttamaan, eikä meillä mennyt kuin kuivat vaatteet ja vähän aikaa.

Kun emma näki meidät läpimärkinä, hän kauhisteli. Julialla ja Milalla oli tallilla vaihtovaatteita, mutta minä en tajunnut sellaisia ottaa. Emma kuitenkin lupasi lainata minulle Tuukan vaatteita, joten menin Emman talolle vaihtamaan vaatteet. Menimme kaikki neljä tallivintille istumaan ja rupattelemaan ja Emma keitti meille kahvia. Lopulta, kun sade oli hieman lakannut, lähdin ajamaan kotia kohti.


Adam kiittää luontoäitiä taivaan halkeamisesta, mutta saipahan toisen (#2) hoitomerkinnän

[Adam]

8.8.2015 "Minä olin lentäjän poika"

”Mitä sie ori teet?!”, kysyin äkäisenä Cosmolta, kun ori ei tehnyt mitään, mitä pyydettiin ja loikki riimunarun päässä kuin päätön kana. Kuulin takantani hihitystä ja kääntyessäni näin Julian katselevan touhujani.
”Hehhee, onpa hauskaa”, sanoin muka loukkaantuneena, mutta kasvoilleni levisi silti hymy, minua reilu päätä lyhyemmän tytön hyvittuneen ilmeen takia.
”Saanko auttaa?”, Julia kysyi odotettuaan, että rauhoitun hieman. Annoin riimunarun tytölle ja äänellä pyytämisen jälkeen Cosmo kipitti kiltisti tallin ovesta sisään ja siellä karsinaan. Jäin äimästyneenä katselemaan tytön ja ponin perään ja harkitsin jo mielessäni ponin lahjoittamista tälle. Julia näemmä luki ajatukeni, kun hän sanoi, että meidän pitäisi vaihtaa poneja. En ollut ihan samaa mieltä, vaikka Kelmi olikin hauska poninrääpäle. Cosmo taitaa olla silti minulle hieman parempi ratsastukseen ja olimme sopineet Julian kaa, että saan lähteä kärryilemään Kelmin kanssa, kunhan ilmoitan Julialle.

Minulla ei ollut mitään suunnitelmia, mitä tekisin tänään, mutta sain vastauksen tuohonkin, kun Inna sanoi, että hänellä olisi intoa pitää jollekkin tuntia. Olin heti ilmottautumassa, että minun ja Cosmon perään saisi katsoa, kun harjoittelisin Cosmon kanssa kisoihin. Muita ilmoittautujia ei ollut, joten sain yksityistunnin ja vielä ilmaiseksi. Tämä taitaakin sitten olla harvinaista herkkua. Aloin heti toimiin ja hain Cosmon sinisen harjapakin kera sinisten harjojen. Kesä- ja heinäkuun palkoilla olin käynyt shoppailemassa Cosmolle ja minulle upouudet varusteet vanhojen tilalle, joten harjauksen jälkeen ujutin uudet jännesuojat oriin etujalkoihin, mienen suostuttelun jälkeen. Satulaa ja suitsia hakiessa minun oli pakko ihastella sähkönsinisiä jalustimia uuden estesatulan kyljissä. Satulan lisäksi mukaani tarttui meksikolaiset suitset.

Kun Cosmo oli saatu valmiiksi, pyysin ohi kulkevaa Milaa pitämään kärsimätöntä Cosmoa sen aikaa, että kävin vaihtamassa itselleni ratsastusvermeet. Pujotin jalkoihini beiget ratsastushousut ja ratsastussaappaat. Ulkona oli alkanut Cosmoa sisälle tuodessani tuulla aika kovasti, joten laitoin ylleni vielä sinisen hupparin. Painoin kypärän päähäni ja hanskat käteen laitettua otin kaapista vielä raipan varmuuden vuoksi matkaan ja lähdin Cosmon kanssa kentälle.

Inna oli kasannu kentälle kolme ristikkoa. Yhden toiselle pitkälle sivulle ja kaksi muuta sarjaksi vastakkaiselle sivulle. Cosmo innostui heti, kun tajusi, että tänään hypätään, mutta malttoi onneksi jotenkuten kävellä ja ravailla alkuverkat. Cosmo tuntui todella energiseltä jasain pidätellä paljon. Inna huomautteli välillä kentällä tiiviistä istunnasta varsinkin ravissa. Pian pääsimme minunkin onneksi hyppäämään ensimmäistä, noin 30 senttistä ristikkoa.
”Muista pidätteet!”, Inna opasti minua, ja tietenkään en onnistunut ensimmäisessä hypyssä. En päässyt hyppyyn mukaan ja tukeuduin liikaa ohjiin. Tämän ansiosta sain pari pukkia Cosmolta rangaistukseksi. Toisella ja kolmannella kerralla hypyt onnistuivat ravissa paremmin, joten sain tulla esteen laukassa. Keskityin enimmäkseen istuntaan ja pidättämiseen, jos vauhti kiihtyi liiaksi. Esteelle tullessamme vauhti oli kuitenkin hillitty ja ja este ylittyi siististi. Tulimme vielä pari kertaa laukassa 50 senttisen ristikon, kunnes Inna nosti toisella olevan sarjan pystyesteiksi. Toinen oli 50cm korkea ja toinen 60 senttinen.

Lähestyimme kohti ensimmäistä estettä ja heti sen jälkeen huomasin, että Cosmo empi seuraavaa estettä. Annoin ponille rohkaisevat pohjeavut, enkä ehtinyt keskittyä tulevaan, joten kun Cosmo kielti esteelle, minä tipun kauniissa kaaressa esteen toiselle puolelle. Cosmon ilme oli ivallinen, joten näytin tälle nyrpeää naamaa ja nousin takas selkään. Toisella kerralla molemmat esteetylittyivät kehnosti, mutta kolmas kerta oli jo parempi. Inna kasasi jälkimmäisestä esteestä okserin, jonka takapuomi oli 70cm korkeudella. Hyppäsin sarjan alkuvaikeuksien jälkeen kolme kertaa onnistuneesti, jonka jälkeen Inna laittoi ekan esteen maapuomiksi, korotti okserin niin, että takapuomi oli 90cm korkeudella ja asetti etupuomin alle aidan. Pienet väristykset kulkivat selkääni pitkin, kun mietin mitä on tulossa. Päättäväisenä kuitenkin ratsastin esteelle ja rohkaisin hyvissä ajoin ennen estettä pohkeilla Innan opastuksesta. Poni empi vähän aikaa, mutta loikkasi kuitenkin kenguruloikalla esteen yli.
”Kehu kiitä!”, Inna käski. Silitin Cosmoa kaulalta ja kehuin äänellä. Tulin vielä uudestaan erikoisesteen, jonka jälkeen annoin Cosmon ravailla pitkillä ohjilla ja lopuksi siirryin käyntiin.

”Sehän meni hyvin”, Inna kehui laskeutuessani satulasta.
”No joo, odotin pahempaa”, naurahdin ja lähdin viemään ponia talliin. Otin varusteet Ceeltä pois ja vein tämän pesupaikalle, jotta pesisin ponin. Mila auttoi minua pesussa ja pian poni olikin pesty ja ja puhdas. Ulkona oli jo sen verran viileää, joten laitoin Cosmon karsinaan kuivattelemaan ja lähdin itse ajamaan kohti kotia kuunnellen Green Dayta täysillä volumeilla.

Kentänpohja maistui pitkän tauon jälkeen oikein mukavalta, mutta kolmas (#3) hoitomerkintä on meikän!

-Adam aka Lentäjän poika

[Adam]

10.8.2015 Sonatarin Sounds Good

Kaksi viikkoa sitten hain itselleni shelttikennelistä koiran pennun. Nyt tämänkin oli aika tutustua hevosmaailmaan ja toinkin 10 viikkoisen pennunrääpäleen tallille. Vastassatallilla oli iloisia katseita ja viisi vuotias Reetta oli heti lässyttämässä koiralle ja olisi varmaan vienyt sen kotiinsa, jos olisi saanut. Vein kuitenkin Sonjan pois muiden ymäriltä ja käytin sitä metsässä, ennen kuin vein sen koira-aitaukseen ja menin itse hakemaan Cosmoa tarhasta. Kumma kyllä, kun Sonja ei pelännytisojakaan hevosia, jotka menivät aitauksen ohi, vaan olisi mielelläänlähtenyt niiden mukana talliin temmeltämään. Ehkä joskus sekin aika koittaa, kun Sonja pyörii jaloissani tallissa ja kentällä, mikäli Cosmo ei pelkäisi tätä.

Tänään minulla ei olisi ollut aikaa ratsastaa Cosmolla eikä Sonjakaan olisi liiemmin jaksanut odottaa, joten harjasin Cosmon ja kävelin sen kanssa lenkin maastossa. Ilma oli niin lämmin, että olisi tehnyt mieli lähteä uimaan, mutta se saisi nyt odottaa seuraavaan kertaan. Noin 500 metrin lenkin jälkeen talutin Cosmon takas tarhaan ja vein sille hieman heinää purtavaksi ja niiden loppumisen varalle potkaisin aidan ali jumppapallon, jonka kanssa Cosmo saisi peuhata. Kai se niillä pärjäsi talliin vientiin saakka. Hain Sonjan koira-aitauksesta ja kiinnitin sen autovaljaista etupenkille. Kotimatkan ajan kuuntelin jälleen kerran Green Dayta.

Sellainen rääpäle se! Neljäs (#4) hoitomerkintä ja ensimmäinen (#1) piirrostarina! Adam ja Sonja kiittää!

[Adam]

15.8.2015 Estekisat

Ensin kuulin kannustukset. Liidin Chaynceyn selässä halki esteradan suuren yleisön edessä. Tunsin laukan rytmin ja ylitin esteet luonnollisen tuntuisesti. Kolme viimeistä estettä edessäni, sarja ja sen jälkeen tasaokseri, joka oli minulle ehdottomasti vaikein este. Sarja meni hienosti. Enteilin jo paljon ennen viimeistä estettä jotain tapahtuvan, mutta päättäväisesti ratsastin Chaynceyta eteenpäin. Seuraava muistikuva, kun puomit kaatuivat päälleni ja menetin tajuntani. En tiennyt, mitä tulee tapahtumaan. Missä kunnossa Chayncey on, ainoa, mitä osasin rakastaa maan päällä...

Heräsin hätkähtäen ja lievässä paniikissa. Kaikki valkeni minulle vasta nyt. Olin nähnyt unta. Unta Chaynceysta. Pikkuhiljaa minulle valkeni, että tänään oli ensimmäiset kisani Chaynceyn menetyksen jälkeen. Se sai kylmiä väreitä pintaani, mutta joskus minun oli päästävä siitäkin yli. Tapaturmasta oli kulunut jo kolme vuotta.

Menin varastoon ja etsin sieltä teipillä sinetöidyn pahvilaatikon. Avasin sen varovasti ja jouduin pidättelemään kyyneleitä, kun näin, mitä sisällä oli. Kuva minusta ja Chaynceysta palkintojen jaossa Europe Cupin finaalista. Se oli viimeisin kisa ennen tapaturmaa. Kuvan alla makasi monia ruusukkeita useissa väreissä. Ikävä nousi pintaan, ja kaivoin nopeasti tieni laatikon pohjalle ja nappasin sieltä viikatut kisatakin ja valkoiset ratsastushousut. Suljin laatikon ja nostin sen perimmäiseen nurkkaan hyllylle. Joskus vielä palaisin katsomaan, mitä laatikko todella piti sisällään.

Tallilla oli paljon hälinää. Kaikki valmistelivat hevosiaan kisoihin ja Emma otti vastaan ilmoittautumismaksuja. Kävin maksamassa Emmalle oman kisamaksuni ja kuittasin oman saapumisen. Sen jälkeen otin Cosmon karsinasta ja kiinnitin sen käytävälle. Hain harjapakin kaapista ja vein samalla kisatakkini odottamaan tämän vuoroa. Tällähetkellä minulla oli ylläni valkoinen kisapaita, jonka päällä oli kenttäratsastajien logolla varustettu takki ja valkoiset ratsastushousut, jonka päällä oli kollarit.

Puunasin Cosmon puhtaaksi ja varustin sen estesatulalla ja valkoisella satulahuovalla. Päähän laitoin Cosmolle meksikolaiset suitset ja niiden päälle Siniset, karvapehmusteiset päitset, jotta pystyin pitämään Cosmoa pihalla kiinnitettynä. Olin melkein unohtaa suojat, joten laitoin Cosmolle jännesuojat etusiin. Cosmo oli valmis, joten menin juomaan kahvikupin taukohuoneeseen.

Taukohuoneessa istui Julia, Mila, Rasmus ja Inna. Tervehdin kaikkia ja istuin heidän seuraan kahvikuppini kanssa. Juttelimme tulevista kisoista ja kaikki näytti olevan niistä innoissaan. Olin minäkin innoissani kisoista, mutta enemminkin minut valtasi pelko ja jännitys. Julia lähti vähän ennen toisen luokan alkua, ja Mila ja Inna menivät katsomaan. Jäimme siis Rasmuksen kanssa kahdestaan.
”Mitkä fiilikset?” Rasmus kysyi minulta pitkän hiljaisuuden jälkeen ja hätkähdin mietteistäni.
”Öö tuota... Ihan hyvät.” vastasin. Hörpin kahvini loppuun ja menin hakemaan Cosmon, jotta kävisimme maastossa rauhoittumassa ennen verkkaa.

Teimme puolentunnin mittaisen käyntilenkin ja palatessamme kello oli puoli yksitoista. Minun rataan tutustuminen alkaisi yhdeltätoista, joten menin verkkaamaan. Verryttelyesteet olivat 50 sentin korkeudessa ja minun kanssa verryttelemässä olivat Inna ja Bea. Otin aluksi ravin ja laukan haltuun, jonka jälkeen tulin pari kertaa ravissa esteet. Huomasin, että minulla ei ollut kisatakkia vielä päälläni, joten huikkasin kentän laidalla olevalle Julialle, voisiko hän hakea sen. Tyttö lähti hakemaan takkiani kaapista ja minä jatkoin verryttelyä laukassa. Puolentunnin jälkeen annoin Cosmon Milalle kävelytettäväksi ja menin itse kävelemään radan. Rata oli aika helpon oloinen, mutta huomasin pari kohtaa, jossa todella saisi tehdä töitä. Onneksi minulla tulisi olemaan alla postimerkillä kääntyvä poni, joten en nähnyt radassa sen kummempia vaikeuksia, kuin tasaokserin, joka oli asetettu radan keskivaiheille. Se sai karvat nousemaan pystyyn niskassani.

Seuraavaksi olinkin jo radalla. Rata alkoi pystyesteellä ja se pysyi hyvin ylhäällä. Portti, okseri ja kahden esteen sarja. Tämän jälkeen ehkä radan pahin, tasaokseri. Annoin rohkaisevat avut Cosmolle ja mieleni valtasi osittain kauhu lähestyessämme estettä. Vielä kerran tuin Cosmon suoritusta pohkeilla ja nousin esteistuntaan juuri ennen estettä. Esteen jälkeen huokaisin helpotuksesta. Loppu rata oli lasten leikkiä lukuunottamatta muutamia tiukkoja käännöksiä, joissa jouduin tekemään hieman enemmän töitä. Kahdeksan esteen perusrata oli suoritettu ja uusinnassa oli sarjan lisäksi neljä estettä. Rata meni puhtaasti ja olin hyvilläni onnistumisesta. Kehuin Cosmoa äänellä kuunnellessani puhtaan radan kuulutusta ja ratsastin ulos radalta. Seuraavat hetket odotin muiden ratsukkojen suorituksia katsellen tuloksia. Inna pudotti toisella ratsullaan yhden puomin ja Bea jäi minua hieman hitaammaksi, joten tiesin sijoittuvani. En kuitenkaan osannut odottaa, että olisin ensimmäinen.

Kunniakierroksella Rinnsteinin ratsastusloimi yllä ja sinivalkoinen ruusuke Cosmon suitsissa todelisti voittoni. Olin ylpeä itsestäni ja varsinkin Cosmosta. Kunniaierroksen jälkeen ratsastin vielä 100 senttimetrin radan, jossa olin viimeinen kahdeksan virhepisteen takia. Mutta aina ei voi onnistua ja 80cm radan voitosta jäi hyvä mieli, vaikka epäonnistuinkin vaativammassa radassa. Julian avustuksella hoidin Cosmon pois ja purin sykeröt sen harjasta. Asttelin ratsastusloimen muiden loimien päälle karsinan seinässä olevaan tankoon ja vein ruusukkeen kaappiini. Loppupäivän vietin taukohuoneessa istuen ja tallia siivoten.

-----------------------

Viides (#5) hoitomerkintä kerätty kisojen merkeissä. Tähän tuleee vielä töherrys, mutta sitä jäämme odottamaan hetkeksi. Adam kiittää!

//Hienoa, että kouluponikin pärjää esteillä! onnea luokkavoitosta!